KirkkoSisko

Nukkuminen ja syöminen - ne on kyllä jossain vaiheessa varmaan joka perheessä koetinkivenä!



Mä itse ajattelen että tuo vaihe vain pitää puskea johdonmukaisen jääräpäisesti läpi. En oikein pysty näkemään, että päämäärätön juoksentelu pois sängystä olisi 1,5 v kehitykselle hyväksi. Minusta hän tarvitsee jämäkämmän aikuisen puuttumisen. Vie hänet vaan 300 kertaa illassa takaisin sänkyyn. Sitä voi kestää kuukausi, kaksi, mutta kyllä se sitten siitä. Lapsi tarvitsee vielä paljon turvaa ja se turva tulee siitä, että aikuinen tietää miten toimia ja pitää siitä tinkimättä kiinni, vaikka lapsi koettelisi kuinka.



Kunnon iltarituaalit, mutta lyhyet. Se satu, iltarukous jos teillä sitä harjoitetaan, iltalaulu pusi pusi ja sitten äiti pois huoneesta. Kun rumba alkaa, viet vaan takaisin ja sanot hyvää yötä, et jää yhtään sinne, jotta lapsi ei saa "palkkaa" rumbastaan. Toistat loputtomiin.



Näin minä sinua auttaisin. Mites muut? Miltä tää ap susta kuulostaa?





diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

lapsi kannattaa ilman muuta vaan totuttaa hämähäkkeihin! Ampiaiset ovat toki eri asia, kun ovat allergikoille hengenvaarallisia, mutta muut mönkijät kuuluvat elämään ja kun lapsi niihin tottuu, niitä on kivakin katsella. Mielestäni fobian syntymistä kannattaa estää mahdollistamalla luonnolliset kontaktit öttiäisiin.



Mutta tämä ei ole kirkolliskokouksen mielipide, vaan ihan tavallisen äidin vaikka kirkkosisko olenkin :)

en yhtään itse koe kirjoitustani lapsille tähdätyksi tarkoitettuna, mutta näin sitä juuri saa sitä palautetta miltä se toisista kuulostaa!! Hyvä kun sanoit reilusti! Tossa yritin sellaisia asioita laittaa, joita oikeasti itse allekirjoitan ja joiden eteen itsekin kilvoittelen ja toisaalta jotka sopisi lähes kaikille, ettei siis olisi liian kapea-alaista.

Millä lailla se ammattirooli sua vähemmän häiritsisi, siis mitä voisin muuttaa että rooli ei olisi muuri vaan paremminkin turva: olen kirkon työntekijä ja siksi (toivoakseni) asiallisuuteeni voi luottaa - tätä se rooli siis parhaimmillaan olisi täällä palstalla. Mutta se siis voikin olla jotenkin este luontevuudelle? Minusta ei?



Teillä on kyllä hyviä näkökantoja tässä!

lähetän vauvasi menetyksen suruun ja pettymykseen. Nämä ovat niitä asioita, joille ei mitään voi.



Voimia uuteen yritykseen ja elämään muutenkin







diakoni Meiju

Kirkkosisko

ihan piti ääneen kikattaa..



Mutta totta toinen puoli leikinlaskussakin. Jos alkoholi oikeasti on perheessänne ongelma, suosittelen varhaista puuttumista asiaan. Kesäbisset jää valitettavan monella päälle.

Tämä on hyvä linkki:

http://www.paihdelinkki.fi/testaa/juomatapatesti



Alkoholiongelman saapuessa perheeseen ei enää nimittäin naurata.



Mutta toivon, että tää oli vain harmitonta huumoria ja toivotan hyvää kesää!



diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta