KirkkoSisko

Vaikuttaa, että tuo viha kalvaa elämääsi ja toivoisit muutosta siihen.



Tietämättä yhtään, mistä tilanteessasi on pohjimmiltaan kyse, voin vain heitellä jotain yleisiä kommentteja tähän. Mutta mulle tuli mieleen, että jos joku tunne jää ikään kuin liian vahvasti päälle, silloin sillä tunteella on jotain kerrottavaa jostain sinulle oleellisesta asiasta.

On jopa mahdollista, että se sinun pohjimmainen vihasi ei alunperin liitykään näihin kavereihisi, vaan esimerkiksi oman lapsuutesi käsittelettömään vihan tunteeseen.



Tommy Hellsten eräässä teoksessaan viisaasti sanoi: Viha on vääryyden vihollinen. Ikään kuin vartiosotilas, jonka tehtävä on puolustaa oikein kohtelua.

Jotain nämä kaverit ovat siis tehneet tai ilmentäneet, jonka olet kokenut rikkovan rajojasi. Jotain vääryyttä olet kokenut ja siitä viha syntyy.

Mikset pääse yli?

Voisitko kirjoittaa heille kirjeen, jossa kerrot, mikä näissä muinaisissa kohtaamisissa tuntui niin pahalta. Kuitenkaan et lähettäiisi kirjeitä, sillä siitä tuskin on enää mitään hyötyä. Vaan saisit ikään kuin oman vääryyden kokemuksesi ilmaistuksi. Eli mikä siinä se varsinainen pointti on. Tututustuisit näin omiinkin tunteisiisi.



Suosittelen, että juttelet jonkun luotettavan ihmisen kanssa siitä, miten kaikki oikein alkoi.

Ja jotta sitten loppujen lopuksi pystyisit antamaan anteeksi. Mitä kaikkea ja kenelle kaikille sinun pitäisikään antaa anteeksi?

Anteeksi antamisen vaikeus usein johtuu siitä, että vääryyttä kokenut ajattelee, että anteeksianto mitätöi kokemukset ja tunteet. Näin se ei kuitenkaan ole. Anteeksi ei voi antaa ennen kuin on käynyt tunteet läpi. Mutta anteeksi anto vapauttaa sinut. Ja se opettaa armollista ja armahtavaa asennetta myös itseäsi kohtaan.



Miltä tämä kuulostaa, meneekö yhtään kohti vai ihan ohi.





terveisin

diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat

Kirjoitin vaikka miten pitkän sepustuksen, ja nyt se on bittiavaruudessa!! Katosi jonnekin. Enkä minä nyt enää sitä muista uusiakaan!



No. tärkein on tässä:

https://www.vantaanseurakunnat.fi/korso/seurakunnan-toiminta/diakonia



Eli diakoniavastaanotolle voit rohkeasti ottaa yhteyttä. Joissain tilanteissa voi saada maksusitoumusta, tietenkään en voi sitä luvata vaan paikallinen diakoniatyöntekijä kartoittaa tilanteen kanssasi.



Muistutan kuitenkin, että taloudellinen apu ei ole diakonisen avun päämuoto. Vaan kokonaisvaltainen kohdatuksi ja kuulluksi tuleminen. Joskus voidaan keskustella ja tavata jotakuta pitkänkin ajanjakson, jos se tuntuu tarpeelliselta.





Oli ihana kuulla kaikista jotka tsemppasivat!

Virtuaalihali ja siunausta ja hyvää mieltä kaikille



T diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat

Kaveri vinkkasi, että minua huhuiltiin niin tulin vielä vapaapäivän illalla tänne, koska lähden työmatkalle.



Olen ap todella iloinen puolestasi, että olet kokenut todellista auttamishalua.

tuosta mitä kirjoitit, mulle tuli mieleen, että jospa hän ei podekaan maailmantuskaa vaan jotain ihan oman elämänsä surua. Onko erostanne kauan? Oliko siinä jotain lapsen kannalta repivää? Onko siellä mummilassa siis sattunut jotain pahempaa? jne, monta kysymystä herää, mistä se tuska lapseen on tullut. Varma on, ettei hän tahallaan sitä kehitä, vaan jotain hän prosessoi.

Voisihan olla hyötyä olla yhteydessä koulupsykologiin tai vastaavaan.

Lapselle toimii paremmin tunneilmaisuissa esimerkiksi taideterapia, musiikkiterapia tai muu vastaava kuin puhuminen.



Joka tapauksessa: anna hänelle enentyneesti turvaa. Vakuuta, että suojelet häntä ja teet kaikkesi hänen eteensä tapahtui mitä tahansa. Ja että rakastat häntä kiukkuisena ja itkuisena, mutta silti toivoisit, että hän olisi onnellisempi ja haluat auttaa.



Suojelusenkeli matkaanne!

juuri tuossa vaiheessa, kun alkaa jo hiukan paremmin hahmottaa maailmaa ja elämää, tuo maailman pahuus mietityttää monia. Älä väistele aihetta, vaan ota lapsen tunne, pelko ja suru vastaan ja kysele mistä pelko on saaanut alkunsa. Onko vaikka joku luokkatoveri kertonut jonkun ahdistavan kokemuksensa, josta sinä et tiedä. Lapset pyrkivät suojelemaan vanhempiaan, voi olla, että tyttö ei halua sinun tietävän niin pahoja asioita vaan kantaa ne yksin sisällään. Sano hänelle että olet aikuinen ja kestät kuulla mitä tahansa, muttet kestä, että lapsosesi pitää asiat sisällään. Tämä voi olla alkanut vaikka jostain perättömästä huhusta. Puhukaa, ja sylitelkää. Muista, että 8v on ihan pieni vielä, liian pieni kaikkeen uutistulvaan yms. Paijaa, helli, jos teillä ei aikaisemmin ole ollut iltarukousta, ottakaa vaikka se käyttöön jos se sopii sinun arvomaailmaasi.



terveisin diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta