KirkkoSisko

että tätä asiaa ei voi ratkaista kuin sinun ja miehesi kesken. Luottamuspula rapauttaa parisuhteen. Vaikka saisitkin tältä toiselta naiselta varmuuden, se ei muuta sinun ja miehesi välillä olevaa kommunikaatiota ja rikkoutunutta yhteyttä. En usko, että se tuo mielenrauhaa. Se ei ole ratkaisu, vaan ratkaisu on se, että katsotte parisuhteenne tilaa silmästä silmään, keskenänne.

Suosittelen, että käsittelette parisuhdettanne esimerkiksi perheterapiassa.



Meiju, diakoni

mutta yritän olla ajattelematta asiaa ja vain puskea eteenpäin. Toivoa että aika tekee tehtävänsä.

Mä olen ollut lievästi masentunut jo vuosia, mutta epäilen että masentuisin paljon pahemmin jos rupeaisin oikein analysoimaan tilannettani. Helpompaa kun vain toimin robottina.

Mulle tuli jotenkin tosta semmonen mieleen, että pelkäätkö näyttää olevasi vihainen, surullinen jne. Maksatko kuitenkin liian kovan hinnan jos muutut robotiksi pelätessäsi tunteitasi? Tuli jotenkin surullinen olo kun luin kirjoitustasi. Haluaisin rohkaista ihan toiseen suuntaan.

muuta joka on kärsinyt tai ollut pulassa, whatever se tilanne nyt onkin? Tuntuuko, että mielessään voi kokea vertaistukea, vaikka ei puhuisikaan kenenkään kanssa tai edes tuntisi kyseistä henkilöä, vaan olisi vaikka lukenut hänestä, joka kokenut jotain vastaavaa?

Minulla ainakin auttaa. Joskus sudenhetkinä muistan lukeneeni vaikkapa jostain naistenlehdestä jonkun ihmisen elämäntarinan, ja koen yhteyttä häneen vaikkemme tunne toisiamme. Liityn jotenkin mielessäni sellaiseen naisten jatkumoon, joka antaa voimia.

Olen aikoinaan luvannut käyttää aina tätä Kirkkosisko nimimerkkiäni, mutta tässä on jokin aikaviive jolla kirjautuu ulos jos ei hetkeen kirjoita, niinpä mokasin. Tämä siis minun.

on kyllä kalvava seuralainen. Helposti sen uhriksi jää, se yksinäisyys ikään kuin uskottelee korvaan kuiskutellen, että katos nyt, eipä seurasi kelpaa kellekään, olet tuomittu yksin.

Mutta se puhe on valhetta. Ja sitä voi oppia vaientamaan. Kuitenkaan se ei tapahdu passiivisesti, vaan työstämällä asiaa, ottamalla jollain lailla tilanteesta vastuuta ja enemmän haltuun sitä.



Usein yksinäisyys tekee sitä, että eristäytyy entisestään. Se on ensimmäinen ajatusvirhe, korvaan kuiskuttavien korppien valhe.

Lähde liikkeelle! Älä eristäydy!

Jos sinulla kerran on aikaa, rupea harrastamaan jotain tai käy vaikka elokuvissa, kahviloissa, kävelemässä merenrannalla. Se ei ole taikasana saada ystäviä, mutta se voimistaa sisälläsi olevaa hyvää ääntä, sitä, että sinä voit asioille ja elämällesi jotain,et ole vain passiivinen kohde, jolle tapahtuu.



Kerrotko mitä tästä tuli sulle tai muille mieleen?



Meiju, diakoni

ihan ensin, perheenne talous pitää olla yhteinen ja siksi teet tämän miehesi kanssa. Aloita seuraavasti: laitat paperille palkkapäivän+muut rahantulopäivän . Tiedät mikä on kuukauden saldo.

'

Sitten: aloita tiliöinti! Se auttaa huomattavasti paremmin kuin että kaikki on yhdessä möykyssä.

Laske paperille KAIKKI koko vuoden pakolliset menot. Huom. vain pakolliset: vuokra/asumiskulut, vakuutukset, sähköt, tv-luvat, työmatkakulut jne. Ja sitten summa kuukausilla (12:lla) Näin tiedät paljonko tarvitset näihin saldoa.

Jos summa vaikka olisi esimerkiksi 12000, tulee siitä laskennallisesti 1000e/kuukausi.

Perusta erillinen tili, jonne alat laittaa palkastasi suoraan sen 1000€. Ihan ekoina kuukausina tili ei vielä kata kaikkea, mutta muutaman kuukauden päästä sinne on jo kertynyt summa, jolla saat kaikki pakolliset menot maksettua. Laske myös jotain lasten välttämättömiin vaatetuksiin, etteivät tule yllätyksenä. Tästä tilistä sitten menemään suoraveloituksena nuo kaikki: vuokrat jne.



Sitten perusta erillinen tili jonka varaat "hömppään" vaikka 20e/kk. Vuodessa sinnekin on jo kertynyt kivasti jotain ekstraa varten.



Jos varaa on, perusta myös katastrofitili vaikkapa pesukoneen hajoamista varten, esim 50€ kuussa, josta sitten katetaan mahdolliset yllättävät menot.



Lopulla palkalla ostetaan sitten ruokaa pesupulvereita ym



Luovu kaikista luottokorteista ja osamaksuista. Luottokortti vain välttämättömissä ulkomaanmatkoissa, jos sellaisia tulee. Näin siis pysyt joka kuukausi sen kuun saldossa.



Pointti on: elät jokaisen kuukauden sen kuun saldolla etkä "syö" tulevia rahoja etukäteen, vaan säästät esim. hömppätilillesi. Muutat siis kuluttamiskierteestä säästökierteeseen :)Ja alat hallita menoja etukäteen, ne eivät tule yllätyksinä.



ja alat myös todella katsoa mitä mikäkin maksaa. Syvemmin ehkä joudut pohtimaan sitä, mitä pyrit turhilla ostoksillasi saavuttamaan. Mitä se palvelee? Haetko sieltä itsetuntoa vai mistä on kyse?



Miltä kuulostaa?



Meiju, diakoni