KirkkoSisko

Kerrot ettei sinulla ole varsinaisia traumoja. Ei kaikilla jotka potevat vaikeuksia, kuten ahdistusta, ole mitään selvää tekijää lapsuudessaan kuten vaikka väkivaltaa tai alkoholismia. Voi olla paljon "hienovaraisempia" asioita, joita et ole 15-vuotiaana kyennyt käsittelemään. Että on vaikka joutunut pärjäämään emotionaalisesti yksin, ei ole tullut nähdyksi, saanut riittävää turvaa, saanut olla oma itsensä vaan on vertailtu muihin jne.



Joissain harvoissa tapauksissa ahdistuneisuus johtuu elimistöllisistä seikoista, kuten esimerkiksi kilpirauhasesta. Jokin viestissäsi saa minut kuitenkin arvelemaan, että sinulla mahdollisesti läpi käymätöntä "roskaa" mielessäsi, johon et ole vielä ollut valmis.



Voit esimerkiksi kysyä itseltäsi: kun olet ahdistunut, mitä tuttua siinä tunnetilassa on? Mikä sen aktivoi? Mitä silloin tarvitsisit? Milloin ahdistusta ei ole tai on vain lievästi? Mitä toivot elämältäsi? jne. Terapia tai keskusteluapu ei ehkä poista ahdistavaa asiaa (kuten rahahuolia) mutta antaa työkaluja hoitaa sitä, koska itseymmärrys lisääntyy ja oppii hyödyntämään omia voimavarojaan, jotka ahdistus nyt sinulta "varastaa" pois.

sille alueelle jolla asut, kirkkoon kuulumista ei kysellä. Diakoniatyöntekijä voi perata talousasiat kanssasi ja selvittää, olisiko niissä jotain järkeistämistä.

Järjen lisäksi siellä tarjotaan mahdollisuutta tunteiden läpikäymiseen keskusteluavun kautta.



Lääkityskin voi olla oikein hyvä, mutta se ei perimmältään muuta/poista ongelmaa. Sinä voit sen itse tehdä, jos saat tukea, kuuntelijaa ja kannustajaa.

joka päivälle oma blogisti (en minä) jolla on oma teemansa tai näkökulmansa. Olen pitänyt näistä aivan valtavasti.

ja kannustankin sinua kysymään itseltäsi lisää!

Oikein tärkeä aihe.



Jotenkin aavistelisin, että kysymyksesi juuret menevät subjekti - objekti -akselille. Eli oletko ns ulkoaohjautuva vai itseohjautuva. Ulkoaohjautuva ihminen helposti jotenkin livahtaa objektiksi: täyttämään ulkopuolisten ja muiden odotuksia elämältä. Subjektina eläminen on sitä, että olen uskollinen omille tunteilleni, tarpeilleni ja uskomuksilleni. Se EI tarkoita itsekkyyttä. Sillä jos ihmisen "mieli lepää" ja hän on sujut itsensä kanssa, hänellä on varaa antaa toisillekin myötätuntoa ja tukea. Sen sijaan objektin roolissa muut vain ottavat tuen ja myötätunnon ja ihminen kokee usein silloin uupumusta ja sitä, että antaa enemmän kuin jaksaisi.



Sinun kannatta pohdiskella elämääsi hitaasti. Ota aikaa. Ole yksin. Kuuntele sydäntäsi. Se on viisas, ja vastaa kun vaiennat ulkopuolisen hälyn. Hitaasti. Antoisaa matkaa sinuun! Ja sitä kautta sitten muiden luo ja mahdollisesti myös muiden tukijaksi, kun ensin olet löytänyt oman äänesi muiden joukosta. Myötätunnon antaminen muille, ns lähimmäisenrakkaus vahvistaa myös itseä.

Ihan kaikkea ei jaksa ja jäin sairaslomalle pariksi kuukaudeksi. Että jaksan huolehtia kodista ja perheestäni edes. 3

kenenkään ei pitäisi joutua jaksamaan yli voimiensa.

Hienoa, että sait kuitenkin sairaslomaa ja toivon, että saat muutakin tukea ja keskusteluapua ja mahdollisesti lääkärin apua

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!