KirkkoSisko

etukäteen keskustelu ja omien tarpeiden selkeä kertominen kumppanille ja hänen tarpeidensa kuuntelu. Siis hyvissä ajoin ennen "kriisipesäkettä"



http://www.meidanperhe.fi/artikkeli/parisuhde/2017/vieta_hyva_kesaloma_…

Ensinnäkin terapia on olemukseltaan hoitosuhde. Siinä ei ole oleellista pelkät ne puhutut asiat, vaan terapeutin ja hoidettavan välillä oleva suhde. Tämän on tarkoitus ajan myötä muodostua korjaavaksi emotionaaliseksi suhteeksi, esim. jos asiakkaan tunteita on halveksittu, hän nyt saakin kokea tulevansa hyväksytyksi tunteineen. Tämä nyt tällainen karkea esimerkki.



Siksi terapiasuhteesta ei oikeastaan kovin paljon pitäisi puhua muiden kanssa, koska terapian parantavat seikat tapahtuvat pitkälti alitajunnassa ja terapiakertojen välillä. Sitä suhdetta tulisi vaalia "kahden kauppana" jotta luottamus ja asioiden käsittely mahdollistuisivat, jotta päästäisiin tarpeeksi hyvin "pointtiin" eikä ulkopuoliset tulisi sitä kommentoimaan.





Mutta tuohon positiivisuuteen. Usein on niin, että kun ihminen on esimerkiksi masentunut, hän ei kykene toivomaan. Tällöin toivon kannattelu jää terapeutin tehtäväksi. Asiakas saakin rimpuilla tätä vastaan, olla sitä mieltä ettei se kannata, mutta terapeutti sitkeästi jaksaa pitää toivoa yllä. Kukaan ei voi luvata sinulle, että saat akateemisen työpaikan, mutta ehkä tavoitteesi olisikin se, mistä löydät voimasi, toivosi ja resurssisisi, eikä itse se työpaikka.



Toivotan antoisaa terapiaprosessia sinulle!

Olisi kiva jos vastaisit tähän jotenkin.

on ihan selvä, että muistot tulvivat mieleen ja sitä tipahtaa siihen pohjattomaan Vertailun kuoppaan.



Nyt, kun kuitenkin erosta on jo vuosia, etkä enää elä varsinaista kriisivaihetta, voisit kysellä enemmän itseltäsi mistä todella pidät? Ikään kuin alkaa luoda omaa tapaasi viettää juhannus siten, että luovut vertailemasta muihin. Sinä olet juuri sinä. Vaikka muut olisivat sukuineen ja perheineen grillailemassa, sinä saatatkin nauttia vesiväreillä maalailusta, lempikappaleesi mukaan tanssimisesta, ristikoiden ratkomisesta, kaappien uudelleen järjestämisestä - pääasia että luot oman tilasi, tutustut omiin kiinnostuksenkohteisiisi, otat elämän siltä osin haltuun.



Voitko itse kutsua vieraita?



Tossa omassa avauksessan kysyinkin, onko kukaan menossa seurakuntansa kokolle/juhannusjuhliin. Voisitko sinä mennä sinne? Voisiko se olla sinun oma "kuulumisesi" ja porukkasi ja traditiosi?

Voi tuon kasvissyönnin viisaamminkin toteuttaa. Jos on aikaa, jaksamista, kiinnostusta ja rahaa.

että se kasvisosuus ruuassa enemmän rahaa tarvisi. Kyllä erinomaisia ja helppotekoisia kasvisruokia saa halvemmalla kuin perinteisiä kotiliharuokia.

pääsääntöisesti kasviruokaa ainakin 15 vuotta. Syön kyllä maitotuotteita ja kalaa, mutta en siis esimerkiksi kanaa. En kuitenkaan ole täysin absolutisti, vaan esim. kylässä voin syödä yhden kinkkuvoileivän koska taas jotenkin arvotan käyttäytymissääntöjä korkeammalle kuin omaa ruokavaliotani. Voin myös syödä metsäretkellä makkaran porukassa jos maissia ei ole. Mutta ns vapaaehtoisesti en lihaa valitse.



En tosiaankaan ole laihtunut, en tosin siihen ole pyrkinytkään. Kasvisruokavaliolla ei laihdu ellei ole vegaani, sillä kasvisruoissa on aivan yhtä paljon rasvaa, sokeria, kaloreita kuin lihassakin.



Mulle se silti on hyvä valinta. Ei tee hiukkasenkaan mieli lihaa, enkä koe jääväni mistään paitsi. Mulle se on myös kannanotto kestävään kehitykseen ja tehoeläinkohteluun, mutta en tuomitse enkä patista ketään muuta siirtymään samaan ruokavalioon.