KirkkoSisko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Toki kirkon työntekijänä muistutan, että myös monilla seurakunnilla on jokin vaatevarasto/kirpputori.
Diakoniatyöntekijöiltä voi myös kysyä, onko tällä hetkellä tarvetta vaikkapa mainitsemillesi kengille vähävaraisissa perheissä, että he voisivat suoraan antaa. Olen itsekin vienyt joskus kotikäynnille erittäin tarpeeseen tulleita lahjoitettuja vauvanvaatteita. Kaikkialla tähän ei ole mahdollisuutta, mutta kysyminen ei mitään maksa ja saattaa pelastaa jonkun perheen arjen juuri nyt.
Kiitos, että haluat auttaa, valitsitpa minkä kanavan tahansa.
tarvitaan lääkkeitä, terapiaa, vertaistukea, mahdollisesti kuntouttavaa työtoimintaa jne.
Kukaan ei muutu "uudeksi ihmiseksi" mielialalääkkeillä. Usein käytetään sitä vertauskuvaa, että jos ihmisen psyykkinen varasto olisi vaikka kuin auton öljysäiliö, masennus tekee siihen reiän ja serotoniini valuu ulos. Lääkityksellä tämä reikä paikataan ja ihmisen omat elinvoimat saavat jäädä hänen sisälleen. Eli ihmiseen ei lääkkeillä kaadeta mitään uutta "öljyä" vaan tuetaan hänen omia voimavarojaan.
Myös terapia tukee ihmisen voimavaroja. terapiamuotoja on erilaisia, jotkut ovat ratkaisukeskeisiä, jotkut analyyttisiä jne. Niidenkin tarkoitus viime kädessä on saada ihmisen omat voimavarat uudelleen käyttöön.
Toivotan paljon tsemppiä kaikille masentuneille ja ahdistuneille- tulkoon elämäänne uutta voimaa kadonneiden tilalle.
Itselleni on erikin asiat eri ajankohtina puhutelleet.
Muun muassa yksi tärkeä asia on lapsenkaltaisuuden korostaminen. Lapsen elämän ja kokemusmaailman näkeminen oikeana elämänä, ei vain valmistamisena aikuisuuteen. Lapsuuden varjeleminen. Lapsen asennoitumisesta ja reaktioista oppiminen. Se, että vanhempi osaa olla vanhempi lapselle, ymmärtää, että hän on lasta varten, tehdäkseen lapselle hyvän elämän puitteet, eikä niinpäin, että lapsi on vanhempaa varten, täyttääkseen hänen unelmansa.
Parisuhteen kriittisimmät kysymykset usein liittyvät jotenkin teemoihin erillisyys - läheisyys ja itsenäisyys - sitoutuminen.
Ehkä mielessäsi prosessoit tuota sitoutumisen ja läheisyyden teemaa, varsinkin kun odotat vauvaa, sitä miettii turvaa ja vakautta elämässään.
Jospa ajattelet eroa ikäänkuin takaovena, jos alkaa mennä huonosti. Silloin veikkaisin, että sinun on vaikea luottaa, tai että luottamuksen kysymykset jotenkin liittyvät elämääsi. Pohdi näitä, itse tai jonkun luottoystävän kanssa.
Kun opit luottamaan ja sitoutumaan sisäisesti, silti säilyttäen itsenäisyytesi ja erillisyytesi, voit hellittää näistä ajatuksista.
ilmaista aggressiota, passiivisen aggression muoto. Siinä ei suostuta keskusteluyhteyteen toisen kanssa vaan suljetaan hänet (mutta samalla myös oma itse) rakentavan yhteyden ulkopuolelle.
Reaktio on yksi ihmisen suojakeinoista, omaa haavoittunutta minää suojellaan pakenemalla asian käsittelyä. Mykkäkoulusta kannattaa opetella eroon. Se on opittu tapa ja siitä voi myös päästä eroon. Mykkäkoulu ei koskaan tuo hyvää ratkaisua. Sen sijaan hyvää voi olla hetkellinen eristäytyminen, "rauhoittuminen" jossa se ilmaistaan toiselle. Vaikkapa että nyt loukkaannuin niin etten hetkeen pysty puhumaan, soitan sinulle huomenna ja jutellaan tästä. Se ei ole mykkäkoulua vaan oman ajan ottamista.
Jos toinen osapuoli ei mihinkään vastaa, et voi mitään. Mutta sitten kun oletettavasti taas kohtaatte, voit kertoa että tuo vetäytyminen kaikesta tuntuu sinusta hylkäävältä/kohtuuttomalta tms ja että toivoisit selkkausten tullessa että ne selvitetään yhdessä.