KirkkoSisko

Peruslähtökohta on että aikuinen huolehtii hygieniastaan samoin kuin esim. terveydestään muutenkin.

Toinen peruslähtökohta on, että kumppania kohtaan tuntema häpeä ei missään nimessä ole hyväksi parisuhteelle. Jos mieskin alkaa hävetä itseään tai olemustaan, siitä ei koidu hyvää lopputulemaa kenenkään kannalta. Myönteisempi malli pitää löytää.



Miten olet asiasta ottanut puhetta? Ehkä tuollainen että kuule sinä haiset, ei tunnu kivalta miehestäsi, ja voi vain aiheuttaa provosoitumista. Häpeän tai syyttelyn kautta harvoin saa mitään hyvää aikaiseksi. Voisitko ihan harjoitella puheeksiottoa, että et tekisi sitä mitenkään 'äidin' roolista, eli ei mitään syyttämistä tai häpeämistä vaan myönteisesti. Kerro hänelle, että tykkäät raikkaasta ja pestystä kropasta ja mitenkä kiva sellaista olisi halailla. Ehdota vaikka yhdessä suihkuun menoa ja että pesette toistenne selät. Voitte sen jälken vaikka hieroa toistenne hartioita, rasvata ihoa tms mukavaa, josta miehelle jää olo, että hän kelpaa ja on ruumiinsa kanssa rakas sinulle, mutta että hänenkin täytyy tehdä oma osansa eli huolehtia puhtaudestaan. Sekin on yksi tapa kunnioittaa toista, aivan samanlainen kuin vaikka saapua ajoissa toisen valmistamalle päivälliselle: arkipäivän huomioon ottamista.



Miltä kuulostaa.

Monilla paikkakunnilla myös seurakunnat yhdessä Perheasiain neuvottelukeskusten kanssa järjestäävät eroryhmiä.

Vertaistuella on suuri merkitys tässäkin asiassa.

Monilla liittyy eroamiseen samantapaisia tunteita kuin sinulla.

Voit kysyä oman alueesi perheasiainkeskukselta eroryhmistä



http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?Open…



Niihin saa osallistua, kuuluipa kirkkoon tai ei.



Eron jälkeinen aika on jälleenrakennuksen aikaa. Kaikki palaset on jotenkin koottava uudestaan ja myös miellettävä itsensä uudelleen. Pettymykset voivat vaihtua toivoksi ja mahdollisuudeksi. Tätä sinullekin toivon!



KirkkoSisko

Kuulostat väsyneeltä!

Ja myös ehkä ankaralta itseäsi kohtaan.

Usein tuontyyppisessä että kaikki ärsyttää, on kyse jostain isommasta teemasta. Mikä sinua loppujen lopuksi rasittaa? Esimerkiksi voiko olla niin, että kontrollinhalusi kumpuaa siitä, ettet osaa olla tyytyväinen itseesi etkä hyväksy elämän repaleisuutta ja keskeneräisyyttä? "Kenen" ääni se on, joka vaatii kaiken olevan tiptop, kuratonta ja moitteetonta? Onko sinulla kenties jokin uskomus, että jos et kontrolloi kaikkea, koko elämä levähtää käsiin - se saattaisi kertoa turvattomuuden tunteesta.



Minulle tulee mieleen, etttä kahdesta asiasta voisi olla hyötyä. Toinen on toiminnan, toinen syvempien tunteiden taso.

Toiminnan taso:

Ensin, lapsia ja vuorovaikutusta varjellaksesi OPETTELE tietoisesti uusia toimintamenetelmiä kun taas sinua ärsyttää jokin kurainen lenkkariröykkiö. Voisit vaikka perheneuvolassa tms jonkun kasvatuksen ammattilaisen kanssa käydä läpi uusia vinkkejä miten toimia toisin, olivatpa tunteesi (esim. kiukku) mitä tahansa. Opettelet siis erottamaan sisäisen tunteesi ja siitä seuraavan toiminnan toisistaan.



Lisäksi uskon että tunteiden työstämisestä olisi syvällisempää hyötyä. Voisitko keskustella jonkun kanssa elämästäsi syvemmin. Mitä siltä odotat? Miten koet itsesi? Mihin olet pettynyt? Mille olet vihainen? Mitä tarvitsisit, että voisit paremmin. Kun tutustut itseesi, voit oppia armeliaisutta elämän keskeneräisyyttä kohtaan ja tämän oppi heijastuu myös ihmissuhteisiisi. Ihmissuhteet paljastavat, millainen suhde meillä kelläkin on omaan itseemme. Ja sitä VOI muuttaa!



Rohkaisevin terveisin KirkkoSisko

(olisi kiva kuulla, mitä tää herätti, menikö ihan mönkään)

Tämmöinen seminaari mm järjestettiin jossa pohdittiin joogaa http://uskotoivorakkaus.fi/menokalenteri/kalenteri/taipuuko-kirkko-joog…



Pääosin kirkossa ollaan iloisia jos ihminen hoitaa kehoaan. Muutenkin kaikenlainen mustavalkoisuus: asiat ovat joko hyviä tai pahoja on aika kapeuttava näkökulma eikä kristillinenkään.



Monissa asioissa on ennemminkin sekä että - puolet. Itse ajattelen, että joogan harrastaminen liikuntana on varmasti suurimmaksi osaksi vain hyvä juttu, mutta ehkä on jotain semmoistakin joogaan liittyvää harvinaisempaa toimintaa joka selkeämmin on kristitylle hankalaa.



Monissa erilaisissa tilanteissa ei ole selkeää käyttäytymisvaihtoehtoa. Vaan ihmisen pitää itse ajatella, miettiä oma sitoutumisensa ja muodostaa itse kantansa asioihin. Tähän kai Jeesuskin kannusti.

mennä seurakuntasi diakoniatoimistoon keskustelemaan talousasioistasi ja mahdollisesti anoa avustusta. Vaikket saisikaan avustusta, voisit käydä läpi tilannettasi ja saada ehkä uutta valoa ja voimaa.