KirkkoSisko

työpaikalla varmaan menee tasoihin, mutta muissa ihmissuhteissa olen ehkä sen antavampi osapuoli, se on mulle luontevaa ja tulen siitä itsekin hyvälle mielelle, jos saan aiheesta jollekin antaa hyvää palautetta.

Töissä osaan vastaanottaa hyvää palautetta, muuten se on mulle vähän vaikeaa, sellaista tyypillistä vähättelyä olen huomannut harrastavani... ihan turhaan, tiedän.

kannattaa ihan tietoisesti opetella vaan toimimaan toisin. Kun joku sanoo että onpas sulla nätisti leikattu tukka, et sano että kauheet juurikasvut ja ihan littana vaan kerta kaikkiaan hymyilet ja sanot: Kiitos, kiva kun tykkäsit! :D

että käytte läpi jokaiseen suhteeseen jossain vaiheessa aktivoituvaa läheisyys-erillisyys -teemaa. Missä määrin olemme "me" ja missä määrin itsenäisiä ihmisiä. Tämä vaihe on välttämätön kumppanuuden kasvamisessa. Suosittelen perehtymään aiheeseen ja käymään tätä tosiaan läpi, terveellisenä ilmiönä jossa on mahdollisuudet hyvään ja pahaan, mutta joka on välttämätön suhteen kannalta.



Nopealla googlailulla tässä yksi artikkeli aiheesta

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_l…

mistä oikein on kyse, jos arvostat ystävyyttä. En usko, että kyse on vain yksistä juhlista, vaan jostain väärinkäsityksestä/tulkinnasta/sotkusta joka tulee vaikuttamaan ystävyyteenne joka tapauksessa vaikka se vaiettaisiinkin.

Lapsia kehun ihan arkiaskareissa ja missä milloinkin. He kyllä sillointällöin muistavat minua samoin, eipä ole vaikea vastaanottaa. Osaan myös pyytää anteeksi ja myöntää virheeni. Opetan lapset tekemään samoin ja ovat ehkä liiankin empaattisia.

Mies peruspessimisti, ei varmasti kehu ketään, ei kiitä, ei pyydä anteeksi. Eipä kyllä häntä tule turhan usein kehuttuakaan, kun ei koskaan siltä puolelta kuulu hyvää takaisin.

kannattaisiko kokeilla semmoista 'testiä' että esim. yhden kuukauden ajan tietoisesti kehua miestä jostain asiasta joka ainoa päivä ja katsoa, tuleeko kuukauden päätteeksi häneltäkin jo jokin myönteinen kommentti?

se on kyllä lähes kaikista vaikeaa ja sitä nimenomaan pitää harjoitella, ettei toisaalta ole loukkaava ja hyökkäävä mutta toisaalta ei vesitä liialla 'löysyydellä' esimerkiksi juuri alais-esimiessuhteessa. Mutta yllättävän monella on myös vaikeaa positiivinen palaute, kummassakin roolissa.