KirkkoSisko

Voiko purkaa huoliaan?

Purkaa huoliaan, jakaa ilojaan, pohtia yhdessä, ihan mitä vaan, kahdenkeskinen mahdollisuus keskustella kirkon työntekijän kanssa omasta elämästään

Yksi ilmainen vaihtoehto on Perheasiain neuvottelukeskukset, mutta niihin on usein jonoa juurikin maksuttomuuden takia.



Tässä linkki

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?Open…



Toinen suositeltava vaihtoehto josta todella monet ovat kokeneet hyötyä sillä siihen liittyy vertaistuki, on parisuhdekurssit. Niitä on hyvin erilaisia. Ne ovat maksullisia mutta kohtuuhintaisia, koska niihin sisältyy kurssiohjelman lisäksi majoitus

Tässä mm kursseja

http://www.katajary.fi/pariskunnille/kurssit/vuorovaikutustaidot-parisu…, selaa Katajan sivustoa laajemminkin



Kaikkea hyvää suhteenne parantamiseen!

vaan asiat tulee tietenkin käsitellä siellä! Mutta vastaan nyt aivan yleisellä, teoreettisella tasolla että ryhmätilanteita karttava voi hyötyä nimenomaan ryhmäterapiasta. Siinä ne tunteet nousevat ja niitä voi käsitellä, kun taas yksilöterapiassa yhteisön jäsenenä olemisen rooleista pääsee 'pakoon' ja jos varsinainen problematiikka liittyy niihin, ei korjaavaa kokemusta kenties voi syntyä. Tämän takia sinun tulee selvittää asiasi terapeuttisi kanssa, jotta motivoidut vaikka se olisikin hankalaa, se voi olla tie vapauteen ja paranemiseen. Korostan, etten puhu sinusta yksilönä koska en sinua tunne, vaan vain yleisellä hoitomuotojen valintojen tasolla.

vaan ehkä tilanteen seuraamista. Kuitenkaan en väheksy keskusteluja, vaikka ne olisivat yksittäisiäkin. Joskus niissä voi avautua jokin teema, oivallus syntyä ja ihminen pystyykin asennoitumaan toisin/oppimaan elämästään jokin arvokkaan asian tai hyväksymään itsensä tms.



Kelalta voi anoa psykiatrin lähetteellä yksilöterapiaa, mutta siitä tulee siltikin kustannuksia, sillä Kela ei korvaa todellisia yksityisvastaanottojen kuluja.



Joitain auttaa lääkitys, toisia vertaistuki, kolmansia yksilöterapia. Joskus tarvitaan niitä kaikkia. Kannattaa ottaa nämäkin asiat siellä keskusteluissa mt-tstossa esiin: että mitä hyötyä tästä on - kertooko se siitä, minkä takia alunperin on tilanteeseen päätynyt (masennuksessa usein kokee kaiken olevan hyödytöntä)

Olen itsekin joskus nostanut avauksen aiheesta koska yksinkertaistaminen on mielestäni myös kristillisen etiikan toteuttamista .



En voi rehvastella onnistuneeni, mutta olen pyrkinyt tietoisesti siihen, etten hanki esim. kotiin mitään sisustuksia vain siksi että ne ovat nättejä, vaan vain todelliseen tarpeeseen. Olen pyrkinyt erottamaan haluanko tätä vai tarvitsenko tätä -kysymykset.



Viime kesänä päätin antaa lapselleni mahdollisimman leppoisan lapsuuskesän. Olimme pääsääntöisesti kotona, lapsi leikki kaverien kanssa pihalla leikkejään, ei juurikaan ohjelmointia, ei Puuhamaita ja Linnanmäkiä koska takapihan puuhailu riitti hienosti. Itse loikoilin väsymystäni ja tein käsitöitä. En tehnyt koko lomallani mitään 'merkittävää' tai 'aikaansaavaa'. Minulle tämä oli suuri käänne.



Nautin nykyään hiljaisuudesta ja tekemättömyydestä, ennen nautin touhukkuudesta ja menemisistä. Olen karsinut jopa kirpparikäyntejä. Jos en oikeasti tarvitse mitään, miksi menisin edes kirppareille kiertelemään ja kenties houkuttuisin ostamaan löytöjä joita ilman olin eilen pärjännyt mainiosti.



Tässä jotain ajatuksenpätkiä aiheesta, saa kommentoida / kysyä!