KirkkoSisko

Kelasta, tosin en tietenkään tiedä juuri sinun tilannettasi



http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/301204150015KM?OpenDocument



Myös seurakunnan diakoniatyöntekijän kanssa voi käydä keskustelemassa. Diakoniatyöntekijät tarjoavat ammatillista keskusteluapua myös, mutta se ei ole psykoterapiaa. Joskus kuitenkin saattaa auttaa, että muutamankin kerran saa avautua ja purkaa mieltään. Voit ainakin kokeilla, ottamalla yhteys oman alueesi seurakunnan diakoniatyöntekijään. Kirkkoonkuulumista ei kysellä.



Olet oikeassa siinä, että ystävän pitää olla ystävä eikä terapeutti. Mutta sen sijaan erilaiset vertaistukiryhmät ovat monelle olleet avuksi.



Kaikkea hyvää sinulle avun hakemiseen ja saamiseen!

Parisuhteen riidat ovat normaaleja - väkivalta ei. Tavaroiden heittely ja kontrolloimaton käytös ovat väkivaltaa. Väkivalta ei sinänsä ole parisuhdeongelma, vaan väkivaltaa käyttävän täytyy itse ottaa vastuu käytöksestään ja hoitaa se pois.



Kerrot, että olet mielessäsi päättänyt, että lapsen aikana lähdet jos väkivaltaa esiintyy. On tietenkin hyvä, että suojaat lasta mutta miksi ihmeessä siis sallit väkivaltaa itsellesikään ennen lapsen syntymää? Väkivalta ei lähes koskaan lopu itsekseen. Päin vastoin sen on todettu pahenevan, ja varsnkin lapsen syntymä lisää kriisitilanteita. Usein väkivalta alkaa tavaroista mutta siirtyy sitten ihmisiin. Siihen on olemassa keinoja, mutta väkivaltaa käyttävän täytyy itse todella tahtoa muutosta ja sitoutua hoitoon.



Suosittelen, että otat aivan heti puheeksi miehesi kanssa tämän asian ja vaikka itsekin käyt juttelemassa asiasta.



Muunmuassa täältä voit hakea apua väkivaltaanhttps://www.naistenlinja.fi/fi/julkinen/tietoa+vakivallasta/pari-+ja+la…



ja miehellesi http://www.lyomatonlinja.fi/Sivusto%208/Tervetuloa.html



Asioihin kannattaa ilman muuta tarttua aivan heti, eikä vasta mahdollisen lapsen synnyttyä. Lykkääminen ei auta mitään, päinvastoin.

Kirkon Chat tarjoaa myös kahdenkeskisen purkumahdollisuuden, Facebookissa Kirkko Suomessa -sivuston Chat välilehdellä on tiedot aukioloajoista. Se on tarkoitettu siihen, että voi jutella omista asioistaan luottamuksellisesti kirkon työntekijän kanssa.

Kamalimpia olotiloja mitä elämässä joutuu kestämään. :(

Usein ahdistus on hoidettavissa, eri keinoin. Lääkitystä, terapiaa, kognitiivisia menetelmiä. Ahdistuksella on aina myös jotain sanomaa: jokin elämäntilanteessa ottaa koville ja sen selvittäminen ja ahdistusten syiden poistaminen on tärkeää ja mahdollistakin.

Hoida itseäsi!

Muuten voin kertoa kaikki asiat puolisolleni, mutta salassapidettäviä asioita en voi kertoa tietysti hänellekään. Töissä asiat on pahimmin rempallaan, koska siellä ei ole ketään kelle oikeasti saisi jutella hankalista tilanteista. Kun minulla on hyväntekeväisyystyön kautta oma kriisinuori, niin siellä minulla on työnohjausta.

Tuo työnohjaus tuolta hyväntekeväisyystyön kautta on niin laadukasta, että en ole koskaan törmännyt mihinkään niin hienoon. Vastaa varmaan omaa henkilökohtaista terapiaa, sillä siellä käyminen on niin voimaannuttavaa.

jos työasioihinkin voisi saada samantyyppistä työnohjausta. Työnohjauksesta keskimäärin kuulee hyvin positiivisia kokemuksia. Sehän myös todistetusti yleisellä tasolla vähentää esimerkiksi sairauslomia. Sikäli sen tyyppisistä ja muista työkykyä ja -motivaatiota ylläpitävistä toiminnoista ei ole pitkäjänteistä luopua ihan työnantajankaan kannalta, mutta monissa työpaikoissa on kaikki tämmöinen vedetty pois.