KirkkoSisko

Tuntematta tietenkään tilannettasi ajattelen, että silloisen eron syyt ja toisaalta yhdessäolon motiivit yms pitäisi kyllä selvittää itselle ja kumppanille, jos yhteen palataan. Hyvin usein parisuhteissa alkaa toistua sama kaava tai vuorovaikutuksen malli, joka alunperin on tehnyt suhteesta toimimattoman.  Jos esimerkiksi suhde kaatui pettämiseen, miten luottamus voidaan rakentaa uudelle pohjalle vai olisiko yhteenpaluu jotenkin kuitenkin koko ajan pelon ja 'väistämättömän' odotuksen kalvamaa. Tai jos oli riitoja, millä lailla viestintätaitoja on nyt opeteltu. Ennen kaikkea: mihin tunne-elämän tarpeisiisi tuo toinen ihminen silloin vastasi, miten omat tarpeesi ja tunteesi ovat muuttuneet, miten tuo toinen ihminen on muuttunut. Samaa nuoruutta ette enää voi saada takaisin. Eletty elämä on kuljettanut johonkin suuntaan. Voittehan pohtia mahdollisuutta, jos kerrran tunnette hyvin. En kutsuisi sitä itse kuiteknaan yhteen PALAAMISEKSI vaan uuden mahdollisuuden tarkasteluksi. Sanoillakin on merkitystä. Viisautta tiellenne!

Tässä jotain infoa erilaisista kirkon töistä  evl.fi/rekrytointi.

Jokaiseen ammattiin tietenkin tarvitaan koulutus. Osaan voi opiskella myös oppisopimuskoulutuksena. Mutta ns vapaaehtoisena toimimiseen löytyy varmasti myöskin monia eri mahdollisuuksia. 

Toivottavasti löydät oman polkusi!

voimavaroista. Aina ei synnytyksestä väsynyt äiti jaksa kastejuhlan aiheuttamaa työtä. Seurakunnissa järjestetyt Kastepäivät ovat keränneet suosiotaan.

Esim.http://www.vantaanseurakunnat.fi/fi/kastepaiva

Näissä on kaikki jo valmiina, tarvitsee vain ilmoittautua ja tulla paikalle.



Minä itse ajattelen niin, että lapsi ei voi päättää kasteestaan sen enempää kuin vaikkapa asuinmaastaan, vaan että se kuuluu vanhemmuuteen kuten muukin lapsen kasvatus. Itse toki toivon, että lapset kastetaan ellei selkeästi kuulu johonkin muuhun uskontokuntaan.

Viimeinen kirjoittamasi sana on 'auttakaa'. Minustakin olisi hyvä, jos saisitte apua.

Vauvan syntymä muuttaa usein parisuhdetta isostikin. Miehen voi olla vaikeampikin prosessoida asiaa, sillä se ei tapahdu hänen ruumiissaan eikä häntä siis hormonitkaan valmenna kuten naista. Lisäksi lapsen syntymä aina jollain lailla aktivoi myös oman varhaislapsuuden tunnemaastoa.



Mitäpä jos varaisitte aikaa parisuhteenne hoitamiseen esim. perheasiain neuvottelukeskuksesta tai parisuhdekursseilta. Myös Väestöliiton sivuilla on hyviä juttuja esimerkiksi

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/ tällä sivulla on myös nettivastaanotto, maksullista tosin, mutta varmaan kannattaa ennemmin satsata parisuhteeseen kuin vaikka uuteen huonekaluun.



Tarttukaa suhteen hoitamiseen heti, ennen kuin kylmä välillänne kasvaa. Mitä nopeammin asioihin tartutaan, sitä todennäköisempää on, että ne myös paranevat. Lykkäämisestä ei ole hyötyä.



Toivon, että löydätte uuden tavan olla läheisiä - nyt jo vauva vanhempina, silti miehenä ja naisena!

Olet aivan oikeassa, että aina ahdistuksen syy tai sanoma ei selviä. Sekin on selvää, että kyseessä on myös kemiallisia muutoksia.



Kuitenkin suurimmalla osalla mieli murtuu jostain syystä. Usein syyt ovat niin syvällä, että niihin ei voi löytää yksinkertaista selitystä. Yksittäistä ahdistuskohtausta ei edelläkään välttämättä mikään yksittäinen syy. Mutta usein on niin, että kun ihmisen elämäntarinaa aletaan kuunnella, sieltä löytyy piilotettuja tunteita, kuten surematonta surua, ilmaisematonta pettymystä, kalvakkaa kohtelua yms. Usein ahdistus ikään kuin istuu tunteiden laatikon päällä, estämästä niitä tulemasta. Olen varma, että ihmisen elämän tarinan kuuntelemisella ja kuulluksi tulemisella ja hyväksytyksi tulemisella on merkitystä myös ahdistuksen ja masennuksen hoidossa. Kaikkea hyvää sinulleki ja tuntuu hienolta kuulla, että olet oppinut elämään paniikkiesi kanssa noin toimivasti!