KirkkoSisko

Hei.

Kuulostaa siltä, että sinulla on aikalailla ääripäät tuossa esitetty. Joko ammatin vaihto tai alistuminen. Koska puhut tulevasta äitiyslomasta, oletan että lapsi ei ole syntynyt. Suosittelen, ettet tee äitiyslomalle sitovia suunnitelmia ennen kuin näet miten elämä lähtee rullaamaan. Äitiysloma myös on sen verran pitkä, että mieli ehkä ehtii muuttua.

Kun aika on, voisit mennä vaikka ammatinvalintapsykologille TE toimistoon miettimään mitkä olsivat realistiset vaihtoehtosi ja mihin ominaisuutesi ja kiinnostuksesi ohjaavat.

Itse uskoisin että sairaanhoitajan koulutuksella voi päästä monenlaisiin erilaisiin työnkuviin. Tai olisiko sinun työhön palattuasi mahdollisuus keskustella esimiehen kanssa työnkuvan muutoksesta työpaikkasi sisällä.

Yritä pitää mielessäsi vaihtoehtojen kirjoa.

Ja hyvää äitiyslomaa, kunhan se alkaa!

Möö, linkkini ei toimi, kokeillaan uudestaan

http://evl.fi/evlfi.nsf/Documents/F240EFEDA3D7020DC2257022004025A7?openDocument〈=FI

Heippa.

Muista kuin virsistä laulu "Luojan kaunein ajatus" on aivan ihana, uusi laulu, mutta sitä ei ole youtubessa joten en voi linkittää. Voit kysyä tietäisikö kanttori sen?

Tässä linkki kastevirsiin, alla toinen linkki josta voi kuunnellakin

http://evl.fi/evlfi.nsf/Documents/F240EFEDA3D7020DC2257022004025A7?openDocument〈=FI

Itse pidän eniten tämän virren sanoista, vaikka sävel onkin vähän melankolinen

http://evl.fi/Virsikirja.nsf/0/ec1347a589721a3bc2256daf003b4675?OpenDocument

Hei.

Tiesitko että Kirkon Chatissa voit anonyymina jutella myös mieltä painavista asioista kahden kesken kirkon työntekijän kanssa.

Chatin 'ovi' on Facebookissa, mutta se ei vaadi fb jäsenyyttä eikä sinne kirjoiteta omalla fb profiililla vaan anonyymina.

Chat on auki ma-pe 12-16 + ti, ke, pe 18-20

https://www.facebook.com/kirkkosuomessa/app_177794048978925

Kysymyksesi on elämän suuria kysymyksiä.
Kärsimyksen ongelmaan ei voi kukaan vastata tyhjentävästi. Mutta kärsimyksen kuuluukin ahdistaa, siis se reaktio että ahdistut on vain tietenkin sinänsä hyvä merkki: sinun oikeuskäsityksesi (ainakin tässä asiassa on terve)

Mielestäni ainoa keino kestää kärsimystä on uskoa, että hyvä sittenkin isossa mittakaavassa on se 'viimeinen sana'. Viimeinen sana ei ole Ei vaan Kyllä, elämän kyllä.  Yksittäisessä asiassa voimme vain yrittää vaikuttaa siihen mihin voimme vaikuttaa: kuten vaikkapa kuntapolitiikkaan, että lastensuojeluun riittää tarpeeksi resursseja ja esim lähipiirissämme puuttua asiaan jos näemme väkivaltaa tai lapseen kohdistuvaa pahaa, puuttua silloinkin kun se pelottaa.

Pahuus ei maailmasta lopu. Mutta tärkeämpää on keskittyä hyvän viljelemiseen. Hyvä kasvaa, kun sitä ruokkii. Kun ei voi konkreettisesti auttaa, voi ahdistuksensa ja esirukouksensa aina tuoda Jumalalle. Kuitenkin joka päivä myös oikeasti ihmiset auttavat ja tukevat toisiansa. Tämmöiseen yksittäiseen tarinaan on aina hyvin pitkät juuret myös tekijän lapsuuteen yms. Olisiko jossain vaiheessa pahan kierre voitu katkaista ja jos niin miten tämä konkretisoidaan tulevaisuudessa, että vältetään tämmöiset, se on se mihin kannattaa suunnata voimavaransa.