KirkkoSisko

Edelleen kannustan: älä lähde kiertelyyn ja kaarteluun mukaan vaan kysy suoraan. Jokaisessa ihmisessä on vikoja, mutta väkivaltainen menneisyys tai hoitamaton päihdeongelma ovat sen luokan pulmia että silloin kannattaa miettiä tarkkaan mihin lähtee. 
P.S. Lastenvalvoja ei päätä eikä anna tapaamislupia. Sen voi tehdä vain oikeuslaitos. Lastenvalvojalle mennään tekemään sopimus jos vanhemmat yhdessä sen haluavat laatia vapaaehtoisesti.

Kuulostaa siltä, että ylenmääräinen huoli maailman tilanteesta on kaapannut sinut. Toivottomuus on eräs masennuksen tai yleistyneen ahdistuneisuushäiriönkin oire. Kannustan sinua keskustelemaan lääkärin kanssa, millaista esim. keskusteluapua voisit saada. Itsemurha-ajatukset ovat aina vakava signaali siitä, että jokin kuorma on tullut liian raskaaksi kantaa ja peittää näkyvistäsi nyt kaiken hyvän ja valoisan. Älä kanna sitä yksin.  Myös seurakuntasi diakoniatyöntekijältä voi varata ajan keskusteluapua varten. Varsinainen depression hoito kuuluu kuitenkin terveyspuolelle. 

En muuta voi kuin suositella painokkaasti: keskustelkaa avoimesti ja oikeasti, mistä oikein on kyse. Miksi lapsesta on riitaa? Onko taustalla väkivaltaa tai päihteitä?  Jos haluat aloittaa oikean suhteen, on teidän tutustuttava myös toistenne ei-niin-helppoihin puoliin.

Arvostan suunnattomasti http://www.lily.fi/palsta/oisko-tulta

Rehelliset, avoimet ja fiksut ihmiset joista minulla on kunnia ollut osan aikaa työtovereinani.  Ei höttöä mutta avarakatseista elämän tarkastelua.

Hei.

Olen ollut ohjaamassa ryhmätoimintaa, jossa on tavallaan tehty aarrekarttaa, ennen kuin siitä tuli aarrekartta :)
Ideana on, että poimitaan ja liimataan vaikka kartonkipohjalle lehdistä kuvia, jotka jollain lailla koskettavat sinua tunnetasolla. Siihen voidaan kerätä kuvia esim tavoitteista, asioista joista on kiitollinen , asioista joiden haluaa muuttuvan elämässään tms, eli teema voidaan itse päättää.

Mutta kyseistä menetelmää voidaan käyttää myös siten, että ei päätä etukäteen mitään vaan kerää vain kuvia jotka 'kolahtavat' ja antaa kuvien puhua. Tämä ei ole niin tiedostava ja ajatuksen tason työskentely, vaan enemmänkin vaistojen ja syvempien tunteiden tasolla tapahtuva. Kun katsot vailla etukäteen päätettyä teemaa vaistonvaraisesti keräämiäsi kuvia, voitkin oivaltaa niiden välillä jonkun yhteisen punaisen langan, joka on elämäsi kysymys tällä hetkellä. Katsoessasi kuvia esim. viikon päästä voit miettiä, mikä on muuttunut, mistä kuvat puhuvat tänään.  Mikä herättää surua? Mikä kaipausta? Pelkoa?  Voit luottaa mielikuviin ja antaa teeman tehdä työtään sisälläsi.

Kyse ei ole siitä, valitsetko aarrekarttatekniikan vai muun tavan, vaan siitä, avaudutko sille, mikä juuri nyt on sinulle tarpeen.

Tsemppiä ja oivalluksia toivottaen!