KirkkoSisko

Hei, hieno kysymys, jotenkin perusinhimillinen. Miten jaksaa sen riskin kanssa, ettei tiedä valintojensa seurauksia?

Itse ajattelen, että tuo on eräs aikuiseksi kasvamisen perusteemoja. Ymmärtää asioiden monipuolisuus. Hyvin harvat asiat ovat joko tai, eli valinnat ovat selkeitä kyllä tai ei. Moniin valintoihin liittyy sekä että -ilmiö. Esim. uudessa työpaikassa on hyvä puoli, että palkka nousee mutta huono puoli, että työmatka pitenee ja työajat ovat hankalia. Tämä esimerkki kuvastaa sitä että harva valintakaan on täysin selvä.  Usein valinnat ovat valintoja pienemmästä pahasta kahden huonon vaihtoehdon välillä tai sitten suuremmasta hyvästä kahden hyvän vaihtoehdon välillä.

Voisiko tässä olla sinulle lohtua: jos valitset, valitset niiden specsien puitteissa jotka puolustavat sitä hyvää puolta valinnassa, vaikka varmaan siinä toisessa valinnassakin olisi ollut hyvää.

Toinen n'kökulma jota haluan tuoda esiin on armollisuus: hyväksy se että teet virheitä. Sinä, tai kukaan ei voi etukäteen tietää kaikkia seurauksia mitä valinnoistasi seuraa. Sinä(kin) saat epäonnistua, muuttaa mielesi, mokata- ja sitten valita taas uudelleen.

Tutustu itseesi, niihin asioihin joita arvostat. Tee valinta ja kiitä itseäsi siitä. Jos se osoittautuu menevän jotenkin poskelleen, anna itsellesi anteeksi ja tee uusi valinta.

Hyvä pointti ja ihana, että äitisi toimi noin. Voihan sitä kutsua arjen diakoniaksi tai lähimmäisenrakkaudeksi, miksi vain. Tärkeintä että ihmiset välittävät hyvästä ja tekevät jotain sen eteen.

Hyvä pointti ja ihana, että äitisi toimi noin. Voihan sitä kutsua arjen diakoniaksi tai lähimmäisenrakkaudeksi, miksi vain. Tärkeintä että ihmiset välittävät hyvästä ja tekevät jotain sen eteen.

Mä luulen, että yllätyshyvyyteen ei edes tarvita rahaa. Voisi vaikka laittaa tuntemattoman ihmisen postilaatikkoon postikortin jolla toivottaa hyvää päivää tai kukkasen jonkun tuulilasiin tms. Asenne on varmaan tässä se pointti.

Mitä hauskoja vaihtoehtoja muita voisi keksiä, joihin ei tarvita rahaa tai korkeintaan nimellinen summa?

Hei. Vaikuttaa siltä, että sinulle on kehittynyt nettiriippuvuus. Se on yleistyvä ilmiö, kuten muutkin riippuvuusongelmat.

Hallitsetko sinä ajankäyttöäsi vai hallitseeko sitä netti/tietokone? Jos kysyt itseltäsi rehellisesti, etkä pidä vastauksesta, on jonkun asian muututtava.

Mitä muutosta viime kädessä toivoisit? Millaista olisi hyvä elämä jossa netti on vain kohtuullisessa roolissa? Mitä sisältöä toivoisit elämääsi?

Ehdotan: vietä esim viikonloppu täysin irti netistä ja kännykästä. Vie ne vaikka jollekin ihmiselle pantiksi jollet luota itseesi. Kävele metsissä, tee asioita joita ennen teit, istuskele kahviloissa katsomassa ihmisiä, anna itsesi tulla takaisin omaksi itseksesi.  Miltä kuulostaa?