KirkkoSisko

Hei ap.

Jos olet päättänyt, ettet nosta kissaa pöydälle ja ota kiusaamista puheeksi (vaikkakin minusta se olisi aikuisinta ja terveintä) ja jos lähdet toiseen työpaikkaan, niin keskitä voimasi ja tarmosi pelkästään siihen. Kostonomaiset näpäytykset tai halusi tehdä selväksi että häivyt pomon takia ovat sitä, että energiasi suuntautuu väärään asiaan. Jos haluat itsellesi paremmat työolot, jätä tämä työpaikka taaksesi pyrkimättäkään mihinkään 'näyttämiseen' ja panosta ja suuntaudu uuteen. Tai sitten: ota asia työterveyshuollossa puheeksi, tee ilmoitus työpaikkakiusaamisesta ja lähde prosessiin jossa voit todellakin käydä asian läpi ja voimaantua siitä. Tämmöisiä ajatuksia minulle heräsi, mitä mieltä sinä tästä vastauksestani olet?

Vastaan ihan pikaisesti.

Ensinnäkin ihanaa, että huomaat ystäväsi hädän ja sinulla on auttamistahtoa.

Nopeasti sanoisin 3 ohjetta:
1) Älä vähättele hänen väsymystään, kuten et ole tehnytkään. Mutta helposti muut yrittävät 'auttaa' sanomalla jotain sellaista joka väsyttää uupunutta lisää, kuten 'koeta olla reipas'  tms

2) Ota ohjat käsiisi, uupunut ei välttämättä osaa hahmottaa mitä tarvii, osa uupumuksesta on juuri sitä, ettei pysty ottamaan apua vastaan. Tietenkään toisen yli ei saa kävellä, mutta älä sano että soita sitten kun tarvit apua vaan sano, että tyyliin ensi torstaina klo 14 tulen teille ja hoidan lapsiasi 2 tuntia ja pesen pyykit ja imuroin, sinä saat maata huoneessasi tai mennä kävelylle. Jos hän vastustelee tavalla ei sun tarvi, sano, että haluat auttaa ja neuvottele sitten mikä tapa häntä auttaisi
3) muista kuitenkin kohtuus. Voit tukea ystävää aikasi ja välillä, muttet ottaa vastuuta hänen elämästään. Tue häntä hakemaan apua pitkäkestoisemmin esim. lääkäriltä.

Kiitos että kaltaisiasi on.

Kasvatusasioissa ollaan montaa eri mieltä ja niin tulee tietenkin ollakin, koska asiat eivät ole mustavalkoisia. Itse kuitenkin pyrin ajattelemaan, että kaiken kasvatuksen tähtäimenä tulisi olla oppiminen ja toivotun käytöksen omaksuminen. Esim tässä tapauksessa että lapset oppivat a)noudattamaan rakettien käyttöaikoja, b) olemaan kiusaamatta eläimiä ja c) kantamaan teoistaan vastuun kertomalla mokauksitaan omille vanhemmilleen.

Edistääkö rankaiseminen oppimista? Vai edistäisikö sitä tässä tapauksessa paremmin esim. tutustuminen eläinten käyttäytymiseen ja tarpeisiin, rakettien seurauksiin eläimille jne. Laittaisin ehkä pojat vaikka piirtämään sarjakuvan eläinten kunnioittavasta kohtelusta tms. Minusta aktiivinen toimiminen edistää oppimiskokemusta paremmin kuin passiivinen rangaistuksen lusiminen.

Erittäin suuri määrä asioista on sellaisia, ettei niiden valintojen seurauksia voi mitenkään hallita tai tietää etukäteen. Et voi tietää, jos valittset lähteä tänään ajamaan shoppailukierrokselle, päädytkö rekan alle vai sovittamaan unelmiesi mekkoa, noin niin kuin kärjistyksenä. Useimmilla asioilla on seurauksina hyviä SEKÄ huonoja asioita. On vain vähän valintoja, joiden seurauksena ei olisi mitään riskiä tai huonoa asiaa. Lapsen saaminen on juuri näitä asioita, joita ei voi ottaa haltuun ja määrätä kokonaan.  Ja johon liittyy runsaasti sekä että tunteita. Yhtäältä olla rasittunut siitä että joku roikkuu helmoissa että toisaalta tajuta miten syvää kuulumisen tunnetta siihen liittyy. Yhtäältä toivoo että saisi syödä aamupalansa rauhassa ja toisaalta olisi valmis antamaan vaikka kaikki ruokaosuutensa lapsen hyvinvoinnin eteen. Sinun on opittava hyväksymään, että elämäsi muuttuu ja muovautuu tilanteiden mukaan etkä voi mitenkään tietää etukäteen millä tavalla. Voit vain luottaa omiin selviämisvaistoihisi, järkeesi, viisauteesi, tunteisiisi - ja kykyysi armollisuuteen, anteeksiantavuuteen ja oppimiseen.

Kirjoitin puuta heinää, tarkoitin että antaa ympäristoölle OHJAT elämäänsä eikä ohjeet :)