KirkkoSisko

Jatkan vielä noista valinnoista ja luopumisvalinnoista: koko elämä on sellaista. Sekin on valinta ettei valitse. Silloin jättäytyy monesti muiden armoille, antaa ympäristölle ohjeet elämäänsä. MUTTA: sinun täytyy hyväksyä myös virheet!! Sinulla on lupa tehdä virhevalintoja koska se kuuluu ihmisyyteen. Jotenkin puheessasi välkkyy voimakkaat polariteetit. Muista, että useimmat asiat ovat SEKÄ ETTÄ eikä JOKO TAI.

Itse kannatan suoraa, asiallista viestintää jos pahoittaa mielensä, ei kuullun nielemistä tai patoutumista. Minusta olisit voinut sanoa: Hei, tuo ei kyllä tuntunut mukavalta  tai vaikka: Tuo mitä sanoit, kuulosti kyllä loukkaavalta, mitä oikein tarkoitit. Ja jos hän vastasi että haloo, se oli läppä, niin siihen voi edelleen sanoa, että minusta se ei ollut hauskaa vaan tuntui kurjalta.

Hei ja onnittelut siitä että sinulla on elämäsi perusasiat kunnossa.

Valintatilanteet ovat aina niitä, joissa joutuu luopumaan jostain. Pelkästään +merkkistä valintaa ei ole, vaan aina siinä jostain toisesta valinnasta joutuu luopumaan. Tämä juuri kertoo jokaiselle, mitkä hänen arvonsa ovat. Ajattelen, että lapsenhankkiminen on sellainen asia, jossa omat arvot tulee punnita tarkkaan. Lasta ei tule hankkia ikävystymiseen tai piristykseen, vaan muista syistä. Lapsi on lapsi lähes 20 vuotta ja se vaikuttaa elämässä lähes kaikkeen.
Et ole tilanteessa, jossa pitää valita lapsi nyt tai ei koskaan. Tietenkään kukaan ei voi koskaan olla varma saako lapsen, mutta lähtökohtaisesti voit saada lapsen muutaman vuoden päästäkin yhtä hyvin kuin nyt. Mieti motiivejasi, tutustu itseesi ja anna itsesi olla nyt vähän aikaa epävarma. Elämän ei kuulu olla perättäisten suoritusten sarjaa. Suosittelen hetken aikaa haahuilua. Nyt jos koska sinulla on myös aikaa tutustua omiin motiiveihisi ja arvoihisi. Se alkaa sitten voimistua, joka on syvempi tahto ja tarve.

Perhe-elämän sitouvuus pelottaa useimpia ihmisiä jonkun verran. Mutta jos oma arvovalinta on sitoutua siihen, pelko jää halua pienemmäksi ja ilo perheestä voittaa pelon.

Tämmöisiä ajatuksia minulle tuli kirjoituksestasi mieleen. Haluatko kommentoida?

Hei ap

(vastaan lukematta kaikkia vastauksia, joten sorry jos tulee toistoa)

Aina kun miettii avioeroa, kannattaa ensin miettiä, voiko tilannetta jotenkin korjata. Kun perheellänne on noin monipuolista hankaluutta mm lasten sairauksien kanssa, suosittelen kyllä ilman muuta terapiaa ennen avioeropäätöstä. Vaikka eroaisittekin, saatte terapiassa käytyä asiaa läpi ja prosessoitua tunteitanne ja tarpeitanne.
Maksullisen pariterapian lisäksi kirkon perheneuvonta on maksutonta useimmilla paikkakunnilla.
On hyvä tarttua härkää sarvista ja ottaa joka tapauksessa perheenne hyvinvointi välittömästi käsittelyyn. Kärsimyksen pitkittämisellä ei ole mitään hyötyä.
Hyviä muutoksia teille toivoen, kirkkosisko

Jokaisen täytyykin elää omaa elämäänsä. Mutta ilmeisesti tarkoitat, että suhteenne yhteys rakoilee.
Parisuhteessa läheisyys-erillisyys -akseli muuttuu sen vaiheiden aikana. Alussa usein ollaan symbioottisen läheisiä, jota seuraa irtioton ja erillistymisen vaihe. Kuitenkin yhdessäolon kokemus pitäisi parisuhteessa olla. Sitoutuminen parisuhteeseen tarkoittaa myös sitoutumista sopimuksiin, kuten esim. että ilmoittaa minne menee jne. On ehkä tullut aika päivittää se, mitä parisuhteeltanne odotatte. Parisuhdekurssit ovat hyvä tapa käydä läpi kummankin toiveita ja odotuksia. niitä löytyy mm täältä
www.katajary.fi  Panostakaa parisuhteenne hoitoon, sillä se panostaa sitten teihin ja lapsiinne.