KirkkoSisko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Jokaisessa suhteessa määritellään, mikä on ok ja mikä ei. Reiluinta, kannattavinta ja avoiminta on tietenkin määritellä se yhdessä, ääneen, keskustelemalla.
Olettamuksilla, loukkaantumisilla ja tulkinnoilla ei rakenneta parisuhteen luottamusta. Jos miehen toiminta muiden naisten kanssa loukkaa sinua, sinun sekä oikeutesi että velvollisuutesi reiluuden nimissä on ottaa asia puheeksi ja sopia, missä juuri teidän kahden suhteessa sopivaisuuden rajat menevät. Parit ovat tässä hyvin erilaisia.
Siis, puhukaa!
hei.
Jokainen kaipaa kiitosta ja positiivista palautetta.
Jos sinulla on joku erityinen ihminen mielessä (pomo tai puoliso tai sukulainen) jolta erityisesti tarvitset palautetta, voisitko peräti ihan kysyä sitä? Esim. pomolta: missä olen mielestäsi onnistunut? Puolisolta: mistä piirteistäni pidät? Jne.
Muista kuitenkin antaa itse itsellesi kannustusta päivittäin. Hyvä minä, taas selvisin tuostakin. Hei, täähän meni aika kivasti. Olenpas oppinut vihdoin tekemään xxxx.
Toivon ympärillesi ihmisiä, jotka jaksavat tsempata sinua. Muista itsekin antaa kannustusta muille!
Hei!
Kirjoituksesi lopussa kysyt, miten pidät itsesi hiljaa vuodesta toiseen. En pysty uskomaan, että vaikenemisella olisi mitään hyötyä kenenkään kannalta. Päinvastoin, salattuun ja puhumattomaan ongelmaan on mahdotonta tarttua, ja se kuitenkin leijailee tunneilmastona ympärillänne.
En väitä tietäväni, mistä sinun läheisyysvastenmielisyytesi johtuu. Mutta todella usein perhe-elämä vaan vie voimat, jatkuva toisten ihmisten tarvitseminen ja läsnäolo uuvuttavat. Voisin kuvitella, että olet saanut liian vähän viettää itsesi kanssa pakotonta tyhjää aikaa?
Suhde puolisoon muuttuu samalla kun elämä muuttuu ja suhde omaan itseen muuttuu. Kuinka hyvin tunnet itsesi nyt? Mitä tarvitset, mitä tunnet, mitä toivot, mitä pelkäät? Vasta, kun olet sinut itsesi kanssa voit turvallisesti asettua toisen ihmisen lähelle.
Kyllä minä kannustaisin teitä ottamaan parisuhteenne hyvinvoinnin nyt ihan ensimmäiseksi tavoitteeksenne. Ei vaikenemalla vaan suoraan siitä puhumalla. Turvallinen tapa ovat esim parisuhdekurssit
http://www.katajary.fi/suhteen-hyvinvointiin/kurssit
Miltä kuulostaa? Tahdotko tahtoa?
Heippa. Ilmastoasioissa ei ole mitään merkitystä onko ihminen suomalainen vai muunmaalainen tai tunteeko syyllisyyttä tai ei. Ilmasto on kaikkien maiden yhteinen ja kaikkien maiden toimet vaikuttavat sen tilaan. Syyllistyminen ei auta vaan konkreettiset teot ja valinnat. Kyse on tietyllä tavalla kuin säästämisestä toiselle tilille: ekopaaston ohjaamin valinnoin säästämme luonnonvaroja tulevaisuuteen lapsillemmekin. Ilman konkreettisia muutoksia luonnonvarat eivät kestä eivätkä riitä
Hei ap. Ymmärrän, että olet turhautunut jos puhumisesi aina menee saman kaavan mukaan. MUTTA: silloin asiasta ei ole keskusteltu kunnolla, dialogisesti, vaan toistettu jonkinlaista valtakuviota, joka parisuhteisiin helposti tulee. Tyyliin: arvaan jo mitä aiot sanoa jäkä jäkä joo joo, vaihda levyä-
Parisuhdekursseja on mm, siitä kaikkein vaikeimmasta lajista: vuorovaikutuksesta. Jos nykyinen puhetyylinne ei toimi, on opeteltava toisenlainen tapa kommunikoida. Viime kädessähän puhumisen tarkoitus on win-win -tilanne, ei se että jompkumpi voittaa.
Oletko kertonut miehelle TUNTEISTASI?
Itse ajattelen, että jos mies kertoo Jarista ja Jarmosta ja heidän harrastuksistaan ja talonrakennuksista, mutt Jaana on vain tyyppi laskutuksessa ja et tiedä hänestä mitään, asia olisi syytä selvittää, nimenomaan tunnetasolla.
Jokaisessa parisuhteessa on etäisyys - läheisyys -akseli ja ihmiset ovat siinä eri aikoina eri tasolla. Voi olla että se laskutuksen *jaana' on miehesi tapa ottaa etäisyyttä. Tämä etäisyys-läheisyys liitetään usein virheellisesti avoimuuteen. Terveesti kuitenkin etäisyyttä voi ottaa avoimesti ja olematta silti ns 'tilivelvollinen'. Tilivelvollisuus kertoo hierarkkisesta suhteesta. Kannustan tarkastelemaan näitä elementtejä. Varmaan liittyvät suhteenne vuorovaikutuksessa muuhunkin kuin lounasseuraan. Myös terapiassa tai kursseilla voi opiskella parisuhdetaitoja. ne ovat lapsenkasvatuksen jälkeen elämän vaikeimmat taidot.