KirkkoSisko

Onpa ikävä, että kohtelet itseäsi noin ankarasti. Työttömyydellesi on paljon monimutkaisemmat syyt kuin sinä itse. Työttömyys syntyy yhteiskunnan rakenteissa. Jotain voi yksilö siihen vaikuttaa, jotain ei. Hyvä, että haet töitä. Mutta jos niin käy, että joudut (väliaikaisesti) turvautumaan yhteiskunnan turvaverkkoon, älä syytä siitä itseäsi vaan ole kiitollinen saamastasi sosiaaliturvasta. Toivotaan, että sinulle löytyy mielekäs ja sopiva työ tai opiskelupaikka!

Otit mielestäni tärkeän asian esille.

Kuluttamiselle ei näytä olevan rajoja. Ihmisen on opittava ne itse rajaamaan. Mitä (tuotteita) haluan? Mitä oikeasti tarvitsen?  Mitä en oikeastaan edes halua enkä tarvitse, mutta vain ajadun ostamaan? Kun ostan jotain, mitä itse asiassa ostan: Ostanko paidan sijasta itsetuntoa ja auton sijasta statusta? Nämä kysymykset on kunkin kuluttajan itseltään kysyttävä. 
Kuluttamatta ei voi olla, mutta kriittiseen kulutukseen ja kohtuullistamiseen ja luonnonvarojen säästämiseen kannustan täysillä peukuilla!

Hei, mielenkiintoinen aihe.

Jotenkin uskon, että jokainen kokee ajoittain ja tilanteittain ulkopuolisuutta. Ehkä se on myös samalla se ihmisen ainutlaatuisuuden kokemus. Uskon kuitenkin, että turvallisuudentunnetta luo, jos kokee jonkun viiteryhmän omakseen. Tässä netti on tehnyt varmasti paljon myös hyvää, vaikka sitä voidaan monesta seikasta kritisoidakin. Somessa, esim fb:ssa on erilaisia ryhmiä, joihin voi kuulua: asuinpaikka, musiikkimaku, harrasteet, jne

Haluaisin tsempata ja rohkaista jokaista kuitenkin toteuttamaan itseään ja astumaan mainstreamin paineista ulos omaan elämäntavan ja lifestylen suhteen. Vanhassa sanonnassa piilee totuss: jos en elämäntavallani vahingoita muita, tai rajoita muiden ilmaisuvapautta, kaikki on ok. Kaikkien ei tarvi näyttää samalta, pitää samoista asioista, harrastaa samoja asioita, kasvattaa lapsiaan samoja teitä. Yksilöllisyydestään ja uniikkiudestaan nauttiminen vaatii kuitenkin itsetuntoa ja voimaa.

Jos ajattelen itseäni kirkon työntekijän roolissa suhteessa muihin ammatteihin, koen ehkä siinä ulkopuolisuutta, että työ on tavallaan liitoksissa koko elämään. Lääkäri tai bussikuski riisuu virkavaatteensa ja siirtyy vapaa-ajalle mutta kirkon virassa kun ei työaikaa ole, on vaikeaa ja mahdotontakin tehdä selvää rajaa työ- ja siviiliminän kanssa. Ei se liene tarpeenkaan.

Hei.

Aloituksesi oli minusta aseistariisuvan symppis rehellisyydessään. Ensinnäkin ilmiselvästi pohdit elämän olemusta syvällisesti, ja se jo on voimavara.

Mutta se, mitä mietit, on miten tulet selviämään mahdollisista haasteista. Kukaanhan ei voikaan etukäteen voimavarojaan esimerkiksi kriisin hetkellä varastoida reppuun ja ottaa sitten hallitusti esiin. Kuten itsekin arvelit, elämän kontrolloivuus ja hallinta on mahdotonta täysin. Se voi onnistua jonkin aikaa tai joskus, mutta elämän yleisluonto on kontrolloimaton, villi ja entrooppinen. Kuitenkin se, että perusturvallisuutesi on hyvä, on varastoinut turvallisuuden ja luottamuksen kokemusta sielusi uumeniin.
Elämänkokemusta ei voi opettaa eikä antaa. Se tulee vain elämällä. Jos ihminen tietäisi kaikki tulevat vastoinkäymisensä etukäteen, moni luovuttaisi jo synnyttyään; ei minusta ole tuohon, en opi koskaan jne.

Lapsi kaatuu satoja kertoja ennen kuin oppii kävelemään. Silti sitä jokin voima ajaa oppimaan. Enemmän se haluaa kävellä kuin pelkää kaatumista, vaikka pelkokin varmasti on olemassa. Näinpä vertaan ihmiselämää; enemmän kuin pelätä sitä, silti halua mennä päin, vaikka varmuutta ei ole ja kaatua voi milloin tahansa. Kun saat lapsen, kaikki muutttuu joka tapauksesasa. Et voi etukäteen varmistaa oletko kärsivällinen vai hermoraunio, leikkisä vai huolestunut. Se kaikki syntyy siinä lapsen mukana. Tutustuminen omiin eri puoliinsa ja omien voimavarojensa rajat tulevat elämänkokemuksen myötä, saipa lapsia tai ei.

Rohkeasti vaan! Lennä ja luota siipiisi ja siihen, että elämä on luotu elettäväksi eikä pelättäväksi, toivottaa kirkkosisko

Hei.

Olet saanut monia hyviä vastauksia ja vinkkejä-

Oman säästölistani tiivistäisin näin:

1. Suunnittele. Laadi esim. viikonlopun ruuat, välipalat ja iltapalatarvikkeet jo tarkkaan listalle, älä mieti vain että 'jotain ruokaa'. Osta ainoastaan listan tarvikkeet

2. Pienten summien merkitys lopputuloksessa. Saatat ajatella että samapa se on maksaako leipä x euron enemmän kuin leipä y. Mutta loppusummassa 30 eri tuotteen kohdalla hintaero onkin tällä logiikalla jo 30€. Hintalapun katsominen todellakin kannattaa.

3. Pohdi tarkkaan, mitä todella tarvitsette ja mikä vain on kivaa. Ja siitä 'kivasta', miten sen voi toteuttaa edullisesti. Jos esim. kaipaatte herkkua, niin riittää, että ostat yhden makean piiraan tarvikkeet (tai vastaava). Sen lisäksi ei tarvitse ostaa myös karkkia, sipsiä, keksiä ja jäätelöä. Eli suomeksi: rajoita ei-välttämättämien ostoa.

4. Muista kotona olevat hyödykkeet ja KÄYTÄ pakastimen ja jauhokaapin aarteet loppuun ennen uusien varastojen hankintaa.

Tsemppiä kotibudjetin hallintaan!