KirkkoSisko

Hei.

Onpa ikävä, että olet joutunut kokemaan jotain noin haavoittavaa. Seksuaalisuus on ihmisessä hyvin syvällä ja siinä koetut ikävät tapahtumat vaikuttavat laajasti. Seksuaalisuus ei ole vain itse toiminto, vaan koko ihmisen identiteetti ja persoonaa, ja sen vuoksi siinä koetut asiat vaikuttavat minäkuvaan ja joskus koko elämän kokemiseen joko myönteisenä tai kielteisenä.

Tämän takia suosittelisin sinulle keskusteluavun hakemista traumasi käsittelyyn. Keskusteluapua voi saada monelta taholta, minun on vaikea tässä suoraan sinua ohjata, mutta esimerkiksi terveyskeskuslääkäriltä voi saada lähetteen psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa keskusteluun. Seurakuntien perheasiain neuvottelukeskuksissa on ammattitaitoisia seksuaali- ja perheterapeutteja, mutta koska ne ovat ilmaisia, voivat myös jonot olla pitkiä tai joudutaan rajaamaan asiakkaaksi pääsyä. Yksityiset psykoterapeutit maksavat, mutta niihin pääsee helpommin.

Mielestäni sinun kannattaa työstää asiaa mahdollisimman pian, jotta tulevaisuutesi ja aikuisuutesi voisi olla onnellisempi ja voisit löytää myös oman seksuaalisen vahvuutesi kokemustesi alta, etkä jäisi kokemuksen ahdistamaksi

Hei ap.

Pidin aloituksestasi.

Ihmiskunta tuntuu olevan esim. mainonnan keinoin valjastettu haluamaan koko ajan enemmän ja enemmän. Johtavatko juuret kenties varhaiseen keräilykulttuuriimme? Jos ajatellaan vaikka 100v taaksepäin, vilja- ja ruokavarastot turvasivat hengissäselviämisen. Mutta mitä kaiken ylellisen haluamisella nyt pyritään turvaamaan? Sosiaalista statustako? Vai illuusiota kaiken hallinnasta?

Kohtuus kaikessa, sanotaan. Myös kirkossa kannustetaan ihmistä elämään kohtuudessa kaikilla osa-alueilla. Ympäristön kannalta kohtuus on ylitetty jo moneen kertaan.  Omassa elämässään jokaisen kannattaa haluamisistaan kysyä niiden perimmäistä motiivia: tarvitsenko välttämättä esimerkiksi kaiken 'pakko saada' kulutushyödykkeen? Vai mihin sitä oikeastaan tarvitsenkaan?

Hei ap.

Ahdistus kertoo sisäisen turvallisuuden järkkymisestä. Yksittäisiin ahdistuskohtauksiin voi saada apua hyvin erilaisin tavoin, jotakuta auttaa rentoutumistekniikat kuten vaikka piikkimatto tai esimerkiksi rentoutus-CD:n kuunteleminen. Joku toinen saa apua juoksulenkistä, kolmatta auttaa mahdollisimman 'pinnallinen' toiminta kuten vaikka kepeän telkkariohjelman katselu, joka vie pois ahdistavista olotiloista.

Ahdistuksella on aina  kuitenkin jokin syy, joka kannattaisi käsitellä esimerkiksi terapiassa. Hyvin usein ahdistuksen alta löytyy tunteita, joita ei ole saanut tai pystynyt ilmaisemaan. Usein ne tunteet liittyvät suuttumukseen ja vihaan.

Lääkityksestä on monille apua silloin, jos omat konstit eivät riitä. Lääkitys on oirelääkitystä, joka ei kuitenkaan vie tarinan alkulähteille. Ehkä sinun olisi aika tutkistella elämäntarinaasi ja pohtia, mitkä tapahtumat tai ihmisssuhteet, pettymykset jne ovat tämän oireilun aikaan saaneet.

Apua voi hakea esim. lääkäriltä, työterveyshuollosta tai vaikkapa myös kirkon diakoniatyöntekijältä, jolta myös voi varata keskusteluajan.

Onpas hankala pulma. Kerrot, että olette puhuneet asiasta tuloksetta. On siis kovin epätodennäköistä, että isovanhemmat muuttavat tapojaan.

Luotatko heihin muissa seikoissa lasten turvallisuuden ja hoidon suhteen?Toki elintarvikkeiden terveellisyys on myös turvallisuusnäkökohta. Viihtyvätkö lapset heidän seurassaan ja he lastenne seurassa, vai onko lähinnä kysymys vain hoidon järjestämisestä?  Jos asiassa on muitakin mutkia, olisi ehkä kaikille osapuolille huojentavinta, jos hoitoviikot järjestetään muilla keinoin ja sitten mökkireissut isovanhempien kanssa olisivat vain normaalia kyläilyä. Mutta jos kuitenkin päädytte valitsemaan lasten hoidon mökillä, rohkaisisin vielä kerran ottamaan asian oikein nätisti puheeksi. Siten, että isovanhemmat kokisivat ettei heitä lytätä ja arvostella, vaan ymmärtäisivät että kyse on nykyisistä, heidän lapsuusajoistaan kovasti muuttuneista hygieniatasoista.  Tämä varmaan on vaikeaa, ilman, että he nousevat puolustuskannalle ja loukkaantuvat tapojensa moittimisesta. Mitä sanamuotoja voisit harjoitella kenties etukäteen? Ehkä voisit pakata mukaan mahdollsimman paljon sellaisia tuliaisia, jotka säilyvät, kuten pillimehuja, muroja, hapankorppuja, metvurstia. Ravintoaineista ja terveellisyydestä sinänsä en piittaisi, koska ne voidaan paikata sitten kotona, pääasia ettei kukaan sairastu. Isovanhemmista olisi varmaan todella kurjaa sekin, jos joku lapsista päätyisi lääkäriin.  Voitteko mennä viikonloppuisin mökille itse seuraksi auttelemaan?

Toivottavasti löydätte kivan ratkaisun, jolla ihmissuhteet pysyvät kunnossa, lapset saavat kontaktin isovanhempiinsa ja teille mahdollistuu työssäkäynti.

Eihän se muiden kommentoimattomuudesta ole kiinni. Ensinnäkin, kauneus on makuasia, toisekseen JOKAISESSA on kauneutta, kolmannekseen rakas ihminen muuttuu kauniiksi läheisen silmissä. Katso peiliin ja tutustu omaan kauneuteesi ja ole lempeä itsellesi!