KirkkoSisko

Mielestäni on hyvä, että täälläkin palstalla voi avautua ja kertoa mieltä painavista asioista. Jatkan tästä päivääni nyt muualla, ja uskon, että hyvin osaatte myös rohkaista ja tsempata toisianne, kuten monissa ketjuissa täällä palstalla on sitä aitoa välittämistäkin näkynyt. Ei ole syytä aina parjata tätä palstaa. Myös paljon hyvää, inhimillistä kohtaamista tapahtuu. <3

Numero 12.

Kuulostaa siltä, että poikaystävälläsi ja sinulla on varsin eri tavoitteet tulevaisuuttanne kohtaan.

Joskus tosiasioita on vaikea hyväksyä. Kaiken tasapainon edellytys on kuitenkin katsoa totuutta silmiin ja hyväksyä tilanne. Jos poikaystäväsi ei halua sitoutua perheen perustamiseen, et voi asialle mitään.

Mieleeni tulee kysymys: miksi olet muuttanut elämääsi niin paljon miehen mukaan? Oletko ajatellut, että mukautumalla kaikkeen saat varmemmin hänet sitoutumaan? Ehkä tämä prosessi auttaa sinuakin tutustumaan itseesi, sitten kun se suhde kohdallesi tulee, jossa sitoudutte perheesi, on itsetuntemuksesi lisääntynyt.  Voimia asian prosessointiin.

Hei numero 20 (ja 21?)

Onpa ikävä, että olet kohdannut noin kurjaa käytöstä. Kenenkään uskonnollista tai muutakaan suuntautumista ei pitäisi koskaan pilkata. Kysyn kuitenkin, mistä sinulle nousee tarve selitellä elämäntapaasi? Varmastikaan millään selityksellä kaikki eivät tule sitä ymmärtämään. Etkö voisi sanoa, että tuollainen pahoittaa mielesi, jos joku kuittailee vaikkapa lasten lukumäärällä? 

Kaikkea hyvää perheellesi

Anteeksi, tuo äskeinen viestini jonka otsikoin 13:lle olikin tarkoitettu numerolle 11, tuli näppäilyvirhe. Tässä siis oikealle 13:lle

Onpas sinulla ollut kaikenlaista. Uskomattoman hienosti oletkin selvinnyt. Tuo lopussa kertomasi asia, että olet ottanut add-valmentajaan (?) yhteyttä, kuulostaa oikein mainiolta. Opit sopeutumaan oireistoosi ja löytämään omat voimavarasi sen keskellä. Ihanaa, että osaat iloita lapsistasi. Tsemppiä edelleen!

Numerole 13

jokainen ihminen muodostaa itsestään minäkuvan, joka paradoksaalisesti kyllä, joskus saattaa auttaa pitämään minuutta koossa silloinkin, kun se on negatiivinen. Vaikuttaa siltä, että minäkuvasi on ollut korostuneen heikko. Kun työkkärissä kerrotaankin vahvuuksistasi, on ymmärrettävvä, että joudut miettimään kuka minä siis oikeasti oikein olenkaan! Hieman samaa käy ihmiselle, joka laihduttaa kymmeniä kiloja; hän ei oikeasti välttämättä tunnista peilikuvaansa tai osaa ostaa pienempiä vaatteita, koska minäkuva on edelleen siinä vanhassa painossa. Olet ajatellut olevasi kokonaan risa, ja nyt sinulle näytetäänkin peilistä paljon ehyempää ja kykeneväisempää ihmistä. Nyt vain sopeudut prosessoimaan itseesi sekä että -ajattelua joko-tai -ajattelun sijaan. Ihminen voi olla yhtaikaa särjetty ja ehjä.  Voimia uuteen elämänvaiheeseen