KirkkoSisko

Hei.

Jos selkeästi olet päättänyt, että tahdot erota, silloin sinun kannattaa myös ottaa etäisyyttä. Huononnat miehenkin mahdollisuutta päästä sinusta irti, jos annat ristiriitaista viestiä: yhtaikaa sallit tulla lähelle vaikka puhutkin päinvastaista.

Eroaminen on luopumista, loppumista, irti päästämistä. Silloin myös konkreettiset toimet tulee olla tämän suuntaista.

Jos taas et ole varma haluatko erota, tai olisiko suhteellanne mahdollista toipua, suosittelen pariterapiaa. Miksi haluat erota? Erittäin usein kyse on vuorovaikutuksen ongelmista. Niihin voidaan puuttua ja vuorovaikutustaitoja voidaan oppia.

Hei.

Oikeastaan kysymys ei ole ajokortista tai autosta, vaan kyvystä toisaalta pitää kohtuullisia rajoja, toisaalta kohtuudella auttaa. Eli kohtuudesta. On opittava sanomaan ei ja rajaamaan omaa ajan/autonkäyttöään, VAIKKA toiset loukkaantuisivatkin. Toisaalta viestinnällisillä taidoilla on tässäkin asiassa merkitys: ein voi sanoa napakasti mutta silti niin, ettei se ole tylyä.
Toisaalta yleinen lähimmäisvastuu velvoittaa yleisesti ottaen ihmisiä olemaan kohteliaita, avuliaita, ystävällisiä. Joskus ja silloin tällöin jokaisen kuuluu jeesata kaveria. Mutta ei yli kohtuuden ja yli omien voimavarojen.
Olet ap, ollut joustava ja avulias. Nyt sinun pitää oppia rajaamisen vaikea taito. Mielestäni sinun ei tarvitse pyydellä anteeksi tai perustella, riittää kun nätisti sanot esimerkiksi  että olet mielelläsi auttanut tähän asti ja autat vastakin tositilanteessa, mutta että pohdittuasi asiaa et enää jatkossa koulukyytejä voi antaa.

Hei.

Oikeastaan kysymys ei ole ajokortista tai autosta, vaan kyvystä toisaalta pitää kohtuullisia rajoja, toisaalta kohtuudella auttaa. Eli kohtuudesta. On opittava sanomaan ei ja rajaamaan omaa ajan/autonkäyttöään, VAIKKA toiset loukkaantuisivatkin. Toisaalta viestinnällisillä taidoilla on tässäkin asiassa merkitys: ein voi sanoa napakasti mutta silti niin, ettei se ole tylyä.
Toisaalta yleinen lähimmäisvastuu velvoittaa yleisesti ottaen ihmisiä olemaan kohteliaita, avuliaita, ystävällisiä. Joskus ja silloin tällöin jokaisen kuuluu jeesata kaveria. Mutta ei yli kohtuuden ja yli omien voimavarojen.
Olet ap, ollut joustava ja avulias. Nyt sinun pitää oppia rajaamisen vaikea taito. Mielestäni sinun ei tarvitse pyydellä anteeksi tai perustella, riittää kun nätisti sanot esimerkiksi  että olet mielelläsi auttanut tähän asti ja autat vastakin tositilanteessa, mutta että pohdittuasi asiaa et enää jatkossa koulukyytejä voi antaa.

Hei vastaaja n 7

Minusta se, miten ihminen reagoi asioihin, on melko pitkälti hänen oman historiansa/tarinansa tuotetta. Mustasukkaisuudelle, kontrolloinnille, pelolle on omat syynsä. Silloin, kun mikä tahansa vatvominen tai tunnetila jotenkin valtaa ja täyttää ajatukset, on syytä tarkastella mistä se kertoo. Tuntemalla oman tarinansa voi myös oppia tuntemaan omia voimavarojaan esimerkiksi huonoa itsetuntoa tai mustasukkaisuutta vastaan.

Hei ap.

Minulle tuli mieleen kaksi näkökulmaa, mitä olet mieltä

Ensinnäkin jos menneet kovasti valloittavat mieltäsi, mitäs jos et yrittäisikään torjua niitä, vaan alkaisit käydä asioita läpi, ottaisit ikään kuin härkää sarvista ja miettisit elämäsi tarinaa, sitä, joka on tehnyt sinusta sinut. Jotkut hyötyvät ammattimaisesta keskusteluavusta jäsentäessään omaa historiaansa. Joitakuita auttaa esimerkiksi kirjoittaminen. On tärkeää, että ihminen jotenkin tuntee oman tarinansa ja hyväksyy sen, vaikka siinä olisikin kipeitä asioita. Että voi katsoa sitä lempeällä katseella.

Toinen asia on anteeksiantamisen prosessi. Voit tietoisesti alkaa antaa anteeksi niille ihmisille, myös itsellesi, jotka ovat sinua haavoittaneet. Joskus anteeksiannon kysymykset vievät ihan varhaislapsuuteen saakka, joskus haavat ovat tulleet selkeästi vasta aikuisiällä. Anteeksi antaminen vapauttaa. Riippumatta siitä, pyysikö asiaankuuluva ihminen anteeksi.

Mitä tuumit näistä?