KirkkoSisko

Hei ap.

Luettuani viestini minulle tuli mieleen sana 'valtapeli'. Monissa suhteissa alun (noin pari vuotta) rakastumisvaiheen jälkeen tulee tietynlainen valtapeli käyntiin. Ruvetaan laskemaan kumman mukaan mennään, kuka teki mitäkin ja kenen syy mikäkin on. Omat tunteetkin yritetään laittaa toisen syyksi: "No suutuin kun olet niin ärsyttävä". Tällainen peli kuitenkin kannattaa havaita ja pyrkiä siitä eroon mahdollisimman pian. Erilaisilla pariviestinnän kursseillakin voi opiskella ns riitelytaitoja.
Yksi parisuhteen kulmakivistä on liittyminen toiseen, sanotaanko nyt vaikka 'puolella olo'. Että voisi kokea että toinen on minun puolellani ja minä hänen. Valtapeli rikkoo tämän: aletaankin olla toista vastaan ja koetaan toisen olevan minua vastaan. Anteeksi pyytäminen ja antaminen, kiitokset, kehut, hellyys rikkovat valtapelin ja raivaavat tietä todelliselle läheisyydelle ja kumppanuudelle. Sen eteen kannattaa nähdä vaivaa. Moni hyötyy parisuhdekursseista, sillä siellä on toisista pareista vertaistukea.

Vielä yksi idea jäi tuossa kirjoittamatta. Kun kerroit, ettet pidä lahjojen ostamisesta, mitäs jos päättäisitte että annatte aina ja kaikille vain setelin. Kuori postiin ja lahjanostorumba on sillä ohi.

Vastaaja numero 23 kirjoitti samantapaisesti kuin itse ajattelen. Sopimusta laadittaessa lähdetään siitä että se toteutuu. Jos elämä osoittaa, ettei se toimi, se pitää muuttaa realistisemmaksi, ettei ihmiset pety joka kerran erikseeen. Perheen tasa-arvoinen työnjako ei tarkoita, että kaikki hoitavat hommat 50% vaan että suunnitellaan, miten jokaiselle tulee sekä vastuuta että myös vapaata omien kykyjensä mukaan. Vaikka sanoit, ettet pidä lahjojen ostamisesta, kuitenkin inhoat muistuttelua käsittääkseni vielä enemmän. Sopimuksen muuttaminen reiluntaa tilannetta.

Minua hieman ihmetyttää, mksi olette alunperinkään sopineet tuollaisen sopimuksen, jos kuitenkin joka tapauksessa itse muistat muistamiset ja siis miehen unohdukset?  Eikö olisi parempi, että sopisitte vaikka tietyn summan kummankin palkasta menevän lahjatilille, josta lahjat ostat kun selvästi se sinulta luonnistuu itsestään. Tai edes, että sanot, että mennään lauantaina ostamaan Villelle synttärilahja, ja mies sitten sen valitsisi. En ymmärrä, miksi sen pitäisi mennä jotenkin 'puoliksi' sen lahjan muistamisaloitteen, jos sinä ne kuitenkin huomaat. Mies voisi ottaa vastuulleen  taloudenhoidossa ihan jonkun muun asian sitten, joka on enemmän hänen osaamisalaansa, vaikka suihkukaivon puhdistuksen :)  Miltä tää susta kuulostaa?

Hei. Ajatuksia herättävä kysymys. Itse olen ammattini valinnut niin, että kysymys ei pääse itselläni mitenkään realistiseksi :) Palkallani tulee niukasti toimeen eikä lottovoittoakaan ole tupsahtanut, tosin enpä ole lotonnutkaan juurikaan. Mutta asiaa silti olen paljon pohtinut. Itse pyrin sekä omassa elämässäni että koko yhteiskunnan ja globaalistikin ylläpitämään kohtuuden käsitettä. Minusta kenenkään ei pitäisi olla rikas, eikä myöskään köyhä. Kaikilla tulisi olla kohtuullinen elintaso. Surullisinta on, että me ihmiset itse pidetään eriarvoisuutta yllä maailmanlaajuisesti. Kaikille riittäisi vaatetta ja ruokaa. On valinta, ettei kaikille riitäkään.  Arvokeskustelulle , oikeudenmukaisuuden etsimiselle, kohtuudelle ja reiluudelle pitää vielä tehdä paljon tilaa.