KirkkoSisko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Hei ap.
Ihan sata pistettä, että olet kiinnittänyt huomiota omaan käytökseesi ja otat vastuun sen muuttamisesta.
Kelläpä ei joskus niittaisi kiinni, mutta ilmeisesti teillä karjumista on nyt liikaa.
Mitä ajattelet seuraavista asioista, voiko auttaa?
1. Syyhyn pureutuminen: Mainitset väsymyksen ja kiireen. Onko kyse tilapäisestä vai pysyvästä ahdingosta? Mitä voit tehdä itse asialle, sis väsymykselle ja kiireelle? Älä suostu vain odottamaan, että olosuhteet muuttuvat. Jos olet liian poikki, jonkun asian on muututtava. Mikä on ensimmäinen askel, mit voit tehdä tälle asialle jo tänään?
2. Itse riitatilanne
Vanhan kansan neuvo on: Laske kymmeneen. Tämä pätee. Useimmiten tiuskaukset tulee julki automaattisena reaktiona. Moni väittää, ettei voi sille mitään. Onneksi sinä tahdot voida. Sille nimenomaan vain itse voi jotain. Kun lapsi tekee jotain, mikä raivostuttaa, sano itsellesi: Mieti hetki ENNEN kuin reagoit. Laske tosiaan vaikka kymmeneen tai mene käymään vessassa tai tee jokin muu pikku askare. Ota asia sitten lapsen kanssa puheeksi. Huomaat, että pieni tauko vei jo suurimman huudontarpeen.
3. Ennakoi
On selvää, että kaikilla palaa päreet jos liian monta asiaa menee jotenkin mutkalleen. Ennakoi asiat, joista tiedät tulevan kiistaa. ESIMERKKI: Ota mukaan juotavaa ja pieni eväs jos lähdette pitkälle asiointireissulle jossa lapset saattavat kitistä janoa tai nälkää. Ennakoi päivän ohjelma niin, etteivät lapset ole liian väsyneitä esim. illalla vaan kotiin tullaan ajoissa.
4. Hyväksy lapsen tunteet
Joskus vanhempi kimmastuu siitä, että lapsi ei tavallaan 'palkitse'. Hyväksy, että lapsi inhoaa kesäteatteria tai Ikea-reissua vaikka miten olet ajatellut, että täähän on perheelle kiva päivä. Anna hänen tuntea tunteensa ja ilmaista ne. Ne eivät ole uhka sinulle.
5. Jälkeenpäin
Jos kilahdat, selvittele asia. Pyydä anteeksi ja sano, miten sinun olisi tilanteessa kuulunut toimia. Selvittele myös lasten suhteen esim. Suutuit pikkuveljelle ja rikoit hänen hiekkakakut. Minä taas suutuin siitä. Miten muuten olisit voinut toimia paitsi rikkomalla hiekkakakut? Olisitko voinut pyytää pikkuveljeltä vuorostasi sitä lapiota? Ja minä olisin voinut keskustella asiasta, keksiä ratkaisuja enkä vain lähteä puistosta kotiin. Näin opitaan oikeaa menettelyä eikä riidan selvittely mene pelkäksi väärien tekojan huomaamiseksi.
Mitä tuumaat näistä, osuiko mikään sinne päin?
Hei.
hyvä, että olet etsinyt (ja toivottavasti löytänyt) uuden asunnon jos aikaisemmassa asumisessanne sait pelätä miestä. Kenenkään ei tule pelätä kodissaan ketään perheenjäsentä.
Sinun on nyt kerättävä voimia uuden elämän luomiseen ja itsesi hoitamiseen. Miestäsi et voi muuttaa eikä se sinun tehtäväsi olekaan.
Eron tapahtuessa parisuhde usein kriisiytyy ja provosoituu entuudestaan. Vaikka niin ei saisi tehdä, moni rupeaa kohtelemaan kumppaniaan entistä pahemmin ja esim. pitää häntä täydellisen kelvottomana ihmisenä. Tämä osittain selittyy sillä, että näin pystyy irtaantumaan. Jos näkisi toisessa kaiken sen hyvän mitä hänessä oikeasti on, ei voisikaan erota. Luultavasti miehesi väittää sinun olevan väkivaltainen häivyttääkseen oman vastuunsa omasta väkivalatisuudestaan. On helpompi uskoa pahaa toisesta kuin myöntää se itsessään.
Joka tapauksessa et voi sille mitään, mitä miehesi sinusta ajattelee, oli se miten vääristynyttä tahansa. Voit vain ryhtyä suojaamaan itseäsi eron tiimellyksessä. Hanki keskusteluapua jonka avulla tuet itseäsi ja pystyt rakentamaan uuden elämän - riippumatta siitä, mitä mies suustaan päästää. Pyri pois yhteisestä asunnosta mahdollisimman pian jos väkivallan uhka yhtään konkretisoituu. Myös seurakunnan diakoniatoimistolta voi kysyä paitsi kuuntelevaa korvaa, myös pientä taloudellista tukea esim. ruokamaksusitoumukseen kun säästät takuuvuokraa varten rahojasi. Nyt on sinun aikasi ottaa askeleet kohti terveempää ja turvallisempaa elämänmuotoa
Hei ap.
On surullista, jos lapsuus on mennyt niin, ettet ole saanut arvostusta osaksesi. Perimmäinen itsetunto syntyy rakastavan vanhemman hyväksyvästä katseesta ja hoivasta. Hyvä uutinen on, että asiaan kuitenkin voi vaikuttaa vielä aikuisenakin. Itsearvostus, itsensä hyväksyminen on prosessi johon voi vaikuttaa itse, mutta johon kuitenkin tarvitaan myös toisia ihmisiä peileinä. Jotkut saavat tämän peilin ystävistään ja läheisistään. Jotkut hyötyvät eniten ulkopuolisesta terapeutista tai muusta keskusteluavusta.
Itse voit jo tänään tehdä ainakin jotain: aloita tutustumaan siihen, millainen oikeastaan olet. Mistä pidät, mitä toivot, mitä kaipaat. Jos et tiedä, kokeile. Jos esim et tiedä pidätkö maalaamisesta, osta vesivärit ja kokeile. Mitä enemmän tutustut itseesi sitä enemmän voit hyväksyä itsesi. Tunteiden, ajatusten ja tarpeiden ilmaiseminen itselle ja toisille lisää hyväksyvää asennetta.
Tärkeintä on oppia myös armahtamaan itseään: et ole hyväksytty vain jos olet täydellinen, virheetön ja suorituskykynen, vaan sinun arvosi on itseisarvo. Olet arvokas. Näytä se itsellesi ja muille
Kiva, että lapsista on seuraa toisilleen ja että voinet luottaa heidän selviytymiseensä. Mukavaa ja leppoisaa kesää teillekin!
Ihmiset on todella erilaisia sen suhteen, miten suhtautuvat yllätyksiin. Itse ilahtuisin aivan tavattomasti! (paitsi etten viihdy kovin juopuneessa seurassa), jerityisesti remppatalkoista. Kuvatunlaisessa tilanteessa vaikuttaa,olisivatko ne erillisiä yllätyksiä esim eri vuosien synttärilahjoja mieheltä vaimolleen. Tällöin oletan miehen tietäneen vaimon pitävän autosta, bailuista tai rempasta ja vain toteuttaneen yhdessä sovitut aikeet. Mutta lähtökohtaisesti minusta perheessä isommat hankinnat ja vapaa-ajanvietto sovitaan yhdessä molempia kuunnellen. Jos esim. bileitä olisi harva se viikko, sehän muuttuisikin sitten jo toisen pakottamiseksi, jos asiat pannaan käyntiin ilman, että siihen voi vaikuttaa.