KirkkoSisko

Hei ap.

Kerrot suhteessanne olevan paljon hyvää, mutta sinua ahdistaa miehesi takertuminen.
Useinkin parisuhteessa toinen osapuoli on takertuvampi, mikä puolestaan synnyttää ilmiön, jossa toinen osapuoli vetäytyy. Helposti tässä syntyy joko kissa-hiiri-takaa-ajo, joka uuvuttaa ja turhauttaa kumpaakin, tai sitten, kuten kirjoituksestasi ymmärsin, sinä alistut kontrolloitavaksi.
Jokaisessa parisuhteessa tulee vaiheita, jolloin erillisyys-läheisyys -akselin kysymykset aktivoituvat. Parisuhde kuitenkin on suhde, jossa kaksi aikuista, erillistä ihmistä sitoutuvat kumppanuuteen. Vaikuttaa kertomasi perusteella, että miehesi korostaa liikaa akselin läheisyys-päätä. Ja jostain syystä et pysty omaa erillisyyttäsi pitämään yllä kokematta syyllisyyttä tai taipumatta miehesi 'vahtimiseen'. Sinulla on kaikki oikeus aikuisena ihmisenä tavata ystäviäsi, käydä kaupoilla yms. Toki sovituista ajankohdista pidetään kiinni, mutta joskus on myös oikeus sanoa, että tänään en tiedä, miten pitkään menee, voin palata vasta myöhään.
Mustasukkaisuus on miehesi ominaisuus, josta vain hän voi vastata. Mutta itse voit miettiä, miten voisit vaalia terveesti omaa erillisyyttäsi. Et ole vastuussa miehesi tunteista. Jos hänellä on kurja olo, kun olet ystäväsi kanssa kahvilla, se on silloin hänen ongelmansa josta hänen tulee selviytyä.

Pariviestinnän kursseista on monille hyötyä. Niissä opetellaan parisuhdetaitoja ja viestintää. Vertaistuki tuo lisäelementtejä taitojen opiskeluun. Kriisejä ei parisuhdekursseilla ratkota. Mitäs, jos lähtisittekin sellaiselle kursille? Mm. Parisuhde Kataja järjestää niitä.

Minusta on hyvä, että otit tämänkin asian esille.
Itse kannatan vastuullista ja kohtuullista kuluttamista.

Silti elämässä tietenkin pitää olla myös mielihyvää. Joskus jokaisen elämää ilahduttaa mukava ostos paikallaan.

Veikkaan, että kestävä ja 'oikeanlainen' mielihyvä uuden esineen ostamisesta syntyy silloin, kun esim. vaate ostetaan todelliseen tarpeeseen, omaan taloudelliseen tilanteeseen sopivasti ja harkitusti. Silloin vaate tai muu hyödyke ilahduttaa ehkä koko elinkaarensa ajan.

Sen sijaan, jos ostamisen syy on muu:
kyllästyminen, ajanviete, toisiin ihmisiin vertailu, muiden mielipiteet esim. pukeutumisesta,  - tai jos ostaa yli omien taloudellisten resurssien, silloin esine ei riitä tyydyttämään tarvetta, eikä aikaansaa pysyvää mielihyvää. Tuotteen haluaminen on tuolloin pointti, ei sen tarvitseminen. Ja sit pitäis ratkaista eri tavalla nuo edellä mainitut seikat kuin shoppaamalla.

Hei ap.

Kirjoitat rehellisesti yksinäisyyden pelosta, jos parisuhteesi loppuu. Se on usein ehkä tärkein syy, miksi ihmiset jatkavat epätyydyttävässä suhteessa.

Yksinäisyys voi pelottaa monella tavalla. Voi kokea sosiaalista arvon alenemaa, ikään kuin parisuhde olisi ainoa hyväksyttävä tapa olla olemassa ja ikään kuin merkki kelpaavuudesta. Jos on tottunut tukeutumaan toiseen, voi pelätä, ettei pärjää yksin. Oma historia, elämänpiiri yms vaikuttavat tietenkin kokemukseen.

Kuitenkin jokaisen ihmisen elämäntehtävä on elää omaa elämäänsä. Parisuhteessakin ollen pitää osata olla erillinen, itsenäinen, vapaa ihminen joka vapaasta tahdostaan (eikä esim. pelosta) on suhteessa. Jos ihminen ei ole erillinen, suhteesta muodostuu epäterve riippuvuussuhde.

Millainen ihminen olet luonteeltasi, osuisiko yhtään oikeaan kun minulle tulee mieleen, että entäpä jos lähtisit yksin vaikka viikonlopuksi jonnekin mökille tms  ihan itseksesi, ilman että olet yhteydessä muihin. Totuttelisit omaan itseesi, tutustuisit siihen mistä tykkäät, mistä et. Mitä tekisit kun olisit päivän vain omassa seurassasi? Piirtäisit, juoksisit, uisit, käsitöitä, musiikkia....?? Jospa tuollainen yhden hengen hiljaisuuden retriitti voimistaisi sinua tekemään vapaammin valinnan, haluatko olla tässä parisuhteessa ja jos niin millä ehdoilla. Voisitko valita paremmin, kun tiedät, että selviät myös itseksesi?

Hei ap.

Kuulostaa siltä, että jotain painavaa taakkaa sisälläsi raahaat. Se, oletko masentunut on tietenkin lääkärin diagnosoitava erilaisin mielialatestien perusteella. Mutta tärkeämpää on, miten taakkaa saa kevennettyä? Kun kuulostelet itseäsi, mikä siellä oikein lopulta mieltä painaa? Mitä tarvitsisit, että voisit paremmin? Mikä on muuttunut elämässäsi siitä, kun näitä oireita ei vielä ollut?
Usein auttaa, jos voi tuulettaa omia ajatuksiaan toisen, ystävällisen ja viisaan kuuntelijan kanssa. Onko sinulla esimerkiksi isovanhempia, kummeja tai muita viisaita ihmisiä elämässäsi, joiden tiedät tahtovan sinulle hyvää ja joille voisit 'avautua'. Joskus parisuhteen toinen osapuoli ei ole paras mahdollinen tuki, sillä hän saattaa olla liian lähellä ja liian paljon ns oma lehmä ojassa.

Mielialaan voi vaikuttaa paljon itsekin. Mutta yksin ei tarvitse jatkaa. Tukea voit etsiä esim. lääkäriltä tai vaikkapa jos tarjolla on työterveyspsykologia. Myös seurakunnan diakoniatyöntekijän kanssa voi jakaa elämänsä kuulumisia.

Voimia syksyysi

Hei.

Kuulostaa siltä, että olet yrittänyt liian kauan yksin ja kantaa isoa taakkaa. Mitäs, jos armahtaisit itsesi ja hakisit tukea. Tukea jaksamiseen kannattaa hakea terveyskeskus-  tai työterveys/opiskelupaikan lääkäriltä. Hän kartoittaa millaista tukea on tarjolla, esim. keskusteluapua. Myös seurakunnan diakoniatyöntekijän kanssa voi varata keskusteluajan lisäksi. Hän ainakin on sinun puolellasi.

Jaksa vielä hakea itsellesi puolellasi olon kokemusta!