KirkkoSisko

Hei ap

Melkein kaikki parisuhteiden haasteet ja ongelmat liittyvät kommunikaatioon, viestintään.  Vaikeista asioista keskustelu on vaikeaa ja siihen helposti liittyy monenlaisia sudenkuoppia jotka pilaavat tai tukehduttavat keskustelun. Lisäksi keskustelukykyyn vaikuttaa titenkin merkittävästi kummankin osapuolen aikaisemmat kokemukset keskustelusta: osaako luottaa siihen, että tulee kuulluksi tai ymmärretyksi vai onko aikaisemmin aina 'keskustelu' ollut vain vikalistan kuuntelemista ym.

Pariviestinnän kurssit ovat ehdottomasti hyödyksi ja tarpeen, sanoisin kaikille pareille mutta etenkin niille, joilla ei ole toimivaa keskustelukulttuuria luonnostaan. Niissä nimenomaan toisten parien kanssa yhdessä opetellaan keskustelutaitoja, kuuntelemisen taitoja, itseilmaisun taitoja.  Niitä järjestää mm. ParisuhdeKataja, voit googlata. Monissa seurakunnissa myös järjestetään parisuhde/pariviestintäkursseja.

Toivon teille uusien taitojen oppimista

Hei ap.

Olet saanut jo fiksuja kommentteja. Minäkin tahdon kannustaa siihen, että alat määrätietoisesti hoitaa myös itseäsi.  Puolison sairastuminen keikuttaa parisuhteen erillisyys-akselia. On vaikea ylläpitää itsestään erillistä ja itsenäistä puolta, jos toisen oireet pulppuavat parisuhteeseen. Se on kuitenkin välttämätöntä. Sillä, että tuet miestäsi oman jaksamisesi kustannuksella ei ole kestävää pohjaa.

Tukea itsellesi voit löytää esim. terveyskeskuksen sairaanhoitajalta. Myös seurakunnan diakoniatyötekijän luona voi käydä keskustelemassa. Monissa seurakunnissa on mielenterveyskuntoutujille toimintaa ja vertaistukea. Jos miehesi osallistuisi esim. sellaiseen, voi olla että sinulle vapautuisi energiaa, kun hän saisi entistä enemmän tukea muualta.

Ota oma vointisi vakavasti. Viime kädessä kukin aikuinen ihminen vastaa voinnistaan itse. 

Ehdotan, että keskustelet jonkun kanssa, ja jos ketään ei ole, niin vaikka kirjoitat itsellesi kaksi erillistä  kirjettä, joissa toisessa olet valinnan puolella ja toisessa vastaan. Vastaus ja valinta on sinussa, se pitää vain kätilöidä esiin.

Vielä mulle tuli mieleen: Voimia vievä. Vähän se esimerkkilauseessa on toistoa, mutta yksittäisenä toimii: Kipu on voimia vievää.

Se ei olekaan yksiselitteinen, kuten vastinpari pehmeä-kova. Voimavaran vastakohta voi olla kasvutavoite (esim. voimavarani on empaattisuus, mutta kasvutavoitteeni on jämäkkyys) tai vaikkapa kehittymishaaste. Tai sitten se voi olla heikkous, puute, jopa vika. Tai voimia kuluttava/vievä asia.

Esimerkissäsi sanoisin: Lapsenlapset ovat isoäidille voimavara, mutta kipu taas kuluttava tekijä.