Kiia80

Rva79:n sanat tuolla aiemmin olivat kuin minun suustani...

Nuorena likkana mulla oli niukat menkat, vuotopäiviä 4-6. Kierukan asennettuani v.  2007 jäivät menkat kokonaan pois. Kierukan poistamisen jälkeen viime syksynä kahdet ensimmäiset luomukuukautiset oli runsaat kuin mitkä, ja sen jälkeen homma tasaantui, niukentuen niukentumistaan. Nyt viimeisimmät menkat kesti enää 2 päivää!

Lisäksi minullakin on (nivelreuman vuoksi) kuivat ja ohuet limakalvot joka paikassa, joten olen alkanut miettiä kohdun limakalvon ultraamista ehkä seuraavassa kierrossa. Ihan mielenrauhan vuoksi.

Jaaha, täälläkin siirrytään yk2:een... Normaalisti kierrot olleet n. 28vrk, mutta kaksi viimeisintä 30 ja 31vrk. Ilmoittaisinko nyt siis vaikka että jotta kp1/30 yk2. Tämän kierron ajattelin vielä mennä ihan umpiluomuna ilman mitään poppakonsteja, mutta kolmannesta varmaan alan tikuttaa - ihan vain nähdäkseni ovuloinko ylipäänsä ollenkaan. Turha kai sitä on luomuna tahkoa, jos ei oviksia oo. :D

Hienoa että olette kuitenkin huomioineet kaikki asiat. :)

Vaikka miehesi on vanhempi, niin onneksi miehen iällä ei sinällään ole lapsenteon kannalta mitään merkitystä. Miehet voivat tulla eläkeiässäkin isäksi. ....ja jos meihin haluaa verrata, minä täytän kohta 35, mieheni 37, ja ensimmäistämme aloimme vasta yrittää... ;)

Onko yk1 ensimmäinen yrityskuukausi / -kierto aloittamisen jälkeen, vai kun yksi kierto yrittämistä on takana?

*Vasta-alkaja kysyy tietääkseen onko kp 15/28 yk1 vai yk0* :)

Kiitos! :)

Uskon kyllä, että kamalalta tuntuu jos ja kun toinen osapuoli ei olekaan samassa pisteessä perhehaaveiden kanssa. Onneksi teillä on kuitenkin hedelmällisiä vuosia edessä vielä monta, eikä sen vuoksi kiirettä ole.

Vanhana (ja toivottavasti viisaana?) neuvoisin olemaan hienotunteinen keskustelujen ja vihjailujen kanssa. Jos mies kokee tulevansa liikaa painostetuksi, saattaa häntä alkaa ahdistaa koko parisuhde...ja nuori kun on, on vielä hyvin aikaa etsiä joku toinen, joka ei painosta etenemään liian nopeasti...

Miehenkin on tärkeä tietää ja tuntea, että hänen ajatuksiaan ja tuntemuksiaan arvostetaan. Asioista on hyvä keskustella. Plussista ja miinuksista. Miksi vauva olisi hyvä asia juuri nyt, mitkä asiat puolestaan puoltaisivat yrittämisen lykkäämistä: Miten opiskelut ja työasiat etenisivät, jos vauva tulisi nyt - tai muutaman vuoden päästä? Miten vauva vaikuttaisi asumisjärjestelyihin? Miten vauvan hoito järjestettäisiin? Mikä olisi perheen taloudellinen tilanne nyt tai muutaman vuoden päästä ja miten se vaikuttaa vauvan hoitamiseen ja tarpeiden tyydyttämiseen sekä parisuhteeseen (raha-asiat on yksi yleisin riidan aihe parisuhteessa)?

Hienovarainen "ajatusten syöttäminen" on usein toimiva taktiikka. Yhdessä sovittujen vauvakeskustelujen ("Voitaisko istua alas ja keskustella?") ulkopuolella on parempi olla jankuttamatta, sillä se jos mikä ahdistaa. Yhdellä istumalla ruoditaan asiaa, sitten annetaan sen taas hautua. Kumpikin miettii mielessään ja sydämessään. Ja joskus myöhemmin keskustellaan taas uudestaan, ovatko ajatukset muuttuneet. Siinä välillä voi ohimennen pysähtyä katsomaan vauvatarvikkeita kaupan ikkunassa, luoda pitkiä katseita vastaan tuleviin vauvanvaunuihin, voi katsella telkkarista Erilaisia äitejä yms.... Kyllä nämäkin pienet viestit menevät perille... ;)

Ja joillekin miehille voi olla tärkeää saada itse olla se viimeinen päätöksen tekijä, eikä se joka vaan suostuu kun toinen haluaa... Ainakin näin koin oman miehen kohdalla. Keskustelimme moneen kertaan, puimme asioita puoleen ja toiseen. Kummankin kanta oli "ehkä". Kun annoin asian olla 4kk ja vain itsekseni mietiskelin antaen ehkä tällaisia pieniä vihjeitä (koskaan ennen en ole katsonut Erilaisia äitejä :D), mies teki päätöksen kummankin puolesta, ja yrittäminen aloitettiin. :)

Tämä ei ole saarna kenellekään. Vain näkemys. :)