Kesämami14

Kivaa, että sait hyviä uutisia pahoinvointisi ja pelkojesi keskelle INNAA. Toivottavasti neuvolan tädille voit sitten paremmin "avautua". Auttaisiko läheisten kanssa sairaalakammosta puhuminen? En tiedä, kun en tiedä, mistä se on lähtöisin..toivon kuitenkin apuja pelkoihisi. Täällä ollaan oltu flunssan kourissa viimeinen viikko ja verikokeissa kävin myös. Vähän kyllä ihmettelin neuvolatädin ohjeita mennä verikokeisiin viikoilla 11-13...kun ohjeissa puhutaan hiukan aiemmasta. Noh, menin heti maanantaina 11+3 päivänä.

Harmi todellakin, että osa ihmisistä jaksaa nimettöminä kommentoida mitä törkeämmin blogeja ja toisten kirjoituksia. Toivottavasti tämän meidän ryhmän sisältö pysyy positiivisena hengeltään:) Ihanaa joulun odotusta kaikille (täällä meilläpäin on jo lunta ja siksi ihanan talvista)! Ihanaa, kun kohta alkaa suurimmat riskit keskenmenoille jäädä taakse päivien kulumisen myötä<3

Enpä ollut aiemmin kuullutkaan tuollaisesta kotidopplerista..varmasti aika jännää kuunnella sydänääniä ihan kotioloissakin! Täällä lievähkö iltaällötys helpottamaan päin. Voi olla osittain myös sen ansiota, etten ole syönyt niin tuhtia lounasta. Välillä tulee ajatuksia, että onko kaikki varmasti hyvin, kun oireita ei juurikaan ole lukuunottamatta iltaa kohti kasvavaa vatsan turvotusta. Turvotuskin on kyllä kytköksissä siihen, miten hyvin olen ruokailuni suorittanut, olenko valvonut ja myös liikunta pienentää turvotusta. Sladyxille haluan lähettää ison halauksen! Noita kokemuksia ei toivo kyllä enää yhdellekään kesäkuun odottajalle.

Täällä unet on pysyneet jokseenkin aisoissa. Viime yönä mieheni hölmöili unessa autolla (jota ei kyllä oikeasti tee). Itse hyppäsin kyydistä pois ja mietin mielessäni, että jos hän nyt koheltaa auton kanssa, jään yksin tulevan lapsemme kanssa. Onneksi mieheni kuitenkin palasi unessakin ehjänä luokseni!

Eikö s meillä on sama laskettu päivä eli 13.6. En tiedä oikein vielä, haluammeko tietää lapsen sukupuolen etukäteen vai emme. Ainakaan muille emme sitä paljasta ennen syntymää. Mutta sinne on niiiiin pitkä matka vielä, että nyt pitää keskittyä vain kantamaan vastuullisesti tätä pientä ihmettä, jotta kaikki menisi hyvin. Meillä on ihan lähipiirissä lapsettomuutta, joten ensimmäinen lapsenlapsi olisi erittäin tervetullut. Kaikki lähipiiriläisemme ovat ottaneet uutisemme ilolla (ja odotuksellakin) vastaan, myös nämä lapsettomat! Ihanaa kyllä saada kaikkien tuki. Muutamille kavereille olemme uutisen paljastaneet lähisukulaisten lisäksi!

Kiva, kun jaksatte kirjoitella tällekin palstalle..itsehän olen niin "jälkeen jäänyt" etten ole fb-profiilia luonut, joten mukava lukea sitten tätä kautta teidän viestejänne. Mä en ole juurikaan nähnyt vielä vauvaunia. Yhdessä yritin kyllä salailla pömpöttävää vatsaa, ei muuta. Odotan mielenkiinnolla mieheni vauvaunia, koska hänellä on monesti todella vilkas unimaailma. Farkut menevät täällä vielä painamatta jalkaan, mutta jos oikein on turvonnut olo, olen suosiolla vetänyt enemmän stretchit farkut ylleni. Tänään kopsahti postiluukusta jo aika ultraan (eka neuvola oli siis ma), joka on 3.12. Sitä edellisellä viikolla pitäs käydä verikokeissa..joita itse en ainakaan toistaiseksi jännitä. Hemoglobiini oli ma yllättävänkin hyvä 146.

Kesämami14 9+6

Hei kaikille! Minäkin uskaltaudun viestien lukupuolelta vihdoin tänne kirjoittelemaankin. Onnea jokaiselle pientä ihmettä mukanaan kantavalle:) Ja pahoittelut kaikille viime päivinä huonoja uutisia kokeneille ja voimia uusiin yrityksiin. Wonderful052 koit kyllä todella huonoa tuuria..olimme käyneet juuri samoina päivinä ultrissa (eli 6+3 ja 9+3), joten kosketti nuo sinun kokemuksesi. Itselläni on nyt 9+5 menossa ja LA osuu jännittävään PERJANTAI 13.6. päivään.

Ensimmäistä täällä odotellaan ja siksi halusimme satsata mieheni kanssa sen 100 euroa yksityiseen varhaisultraan..tuli varmempi olo ja todellisemmaksi koko raskaus, kun jo toisella kerralla tärppäsi (ekalla mies oli reissussa ehkä nuo parhaat päivät). Tuo ultraus osui siis päivälle 6+3 ja silloin jo näimme pienen sydämen sykkivän<3 Maanantaina (9+3) oli eka neuvolakäynti ja täällä pohjanmaalla sekin sisälsi mukavaksi yllätykseksemme ultrauksen. Oli aika huikeeta nähdä kolmen viikon kehitys, kun nyt jo heilutteli käsiään.. Toivottavasti kaikki menee yhtä hyvin jatkossa ja pieni pysyy menossa mukana. Oireet ovat olleet todella vähäisiä. Pienen väsymyksen lisäksi rinnat ovat olleet arkana, suoli hiukan hitaalla ja pientä ruokahaluttomuutta/ällötystä iltaa kohti. Vähän on välillä myös turvonnut olo iltaisin! Alussa oli viikon verran vatsakipuja, mutta loppui kokonaan, kun jätin testiksi laktoosin ihan maidon muodossa pois. Muuten olen voinut liikkua aktiivisesti, kuten normaalistikin. Kiva lukea tällaisen vertaisryhmän tuntemuksia ja kokemuksia:) Täällä vajaan kahen viikon päästä verikokeet ja kutsua ultraukseen odotellaan sairaalalta...lääkäri on 19.12.