Kerttuli

Aloin googlettaa, että onko joku tunnettu tekijä miksi osalla ihmisistä ei tartu vatsataudit ja löysin tänne.

Olen 35v ja viimeisen 15 vuoden aikana oksentanut kolme kertaa, niin että aina vain yhden kerran. Mielestäni ne ovat johtuneet jostain ruuasta, koska pahoinvointi on kestänyt max 10h. Varsinaista vatsatautia ei varhaislapsuuden jälkeen ole ollut kertaakaan. Minulla on 6v ja 3v lapset jotka molemmat olleet päiväkodissa 1.5 vuotiaasta ja flunssaa meillä on ihan normaalisti.Molemmat lapset oksentaneet kerran tai kaksi elämässään ja pienemmällä oli Espanjan matkalla ripuli.

Mies on ainoa meistä joka on sairastanut viime vuosina jokusen 2-3 päivän vatsiksen. 

Kummallista. Ja tästä sitten hieman jinxasin meille vapuksi jonkun noron :D

Asun kahden alakoulun välissä ja näen joka päivä useita kymmeniä alle 12-vuotiaita kävelemässä koulumatkaa ja useat kävelevät puhelinta tuijottaen/pelaten jopa suojatiellä tietä ylittäessään. Olen usein pohtinut että pitäisikö heille sanoa siitä kuinka vaarallista se on. Pitäisikö? 

Ihan hirvittävää, mikä ikinä Kauniaisten onnettomuuden taustalla onkaan.

Liikaa. Meillä on pakkasille ja välikaudelle 2 ulkovaatekertaa per lapsi, ei mitään hienompia takkeja. 

Yhdet sadevaatteet molemmille. 

Mielestäni 1-2 kunkin käyttötarkoituksen vaatetta riittää.

Varmasti erittäin yksilöllistä, millainen huumori toimii aspergereilla/autismin kirjon ihmisillä vai toimiiko ollenkaan. Kirjolla-ohjelman päähenkilöllä oli kyllä huumoria ihmissuhteissaan, esim. Topilla paljonkin. 

Lisäksi mieheni lähisuvussa on kaksi diagnosoitua Aspergeria ja ainakin yksi vanha ihminen, joka melko varmasti on kirjolla mutta hänen nuoruudessaan ei ole osattu noita diagnosoida. Heillä on ehkä vähän omalaatuinen huumorintaju mutta on kyllä huumoria. 

Ohjelman viimeisessä jaksossa nähtiin onneksi myös noita vitsailun pilkahduksia, kuin kaikilla oli asiat paremmin. Ada ja äitinsä vitsailivat kissastaan, Eemelin isä höpötti olevansa päiväkerholainen kun puhuivat uudesta koulusta ja Tatun äiti naureskeli että heillä on myös punkkeja lemmikkeinä. Juuri tuollainen pieni mutta tärkeä kevyt arjen hassuttelu jää helposti uupuneena pois ja tunnelma kiristyy entisestään kun kaikki vuorovaikutus on vakavaa tai negatiivista.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katsonut nyt neljä jaksoa.

Mielestäni 6-vuotiaan Eemelin äiti käveli ihan munankuorilla poikansa ympärillä ihan jo noiden muutamien minuuttien perusteella. Jos 6-vuotias lapsi (oli nepsy tai ei), aistii että hänen oma huoltajansa pelkää hänen käytöstään tai varoo hänen kiukutteluaan, ei hyvä heilu. Lapsen täytyy saada kokemus, että vanhempi on vankka kuin kallio ja vanhempi asettaa rajat rakkaudella, oli lapsi nepsy tai ei. Ehkä välillä jopa nepsyillä enemmän kuin muilla. Heille maailma voi olla kaoottisen ja rajattoman tuntuinen, jolloin kodissa täytyy olla erityisen johdonmukaista, turvallista ja ennustettavaa käytöstä.

En ymmärrä tilannetta jossa lapsi tablettia käynnistellessään yrittää useamman kerran fyysisesti satuttaa äitiään ja äiti vaan siirtelee lyövää kättä pois tieltä, sanoo kerran maanittelevalla äänellä, että äitiä ei saa satuttaa ja jatkaa&n

Menisin mielelläni ja opiskelenkin tällä hetkellä alaa, jossa toivon että pääsisin tukemaan lapsia ja perheitä. Nyt keskustelen netissä, koska tulin sarjaa käsittelevälle keskustelupalstalle.

Onneksi Eemelin äiti taisteli pojan pienryhmään. Oli myös todella sydäntälämmittävää nähdä Eemeli ystävänsä kanssa ulkoilemassa ja jätskillä. Tosi symppis kaveri sillä. Uuden koulun rehtori vaikutti mukavalta ja kohtasi perheen hyvin. 

Muutenkin sarja loppui mukaviin tunnelmiin!