Kerttuli
Seuratut keskustelut
Kommentit
Entä jos on halvaantunut eikä voi itse tappaa itseään?
Tutkimusten mukaan jopa 85% suomalaisista kannattaisi eutanasian laillistamista. Toivottavasti tämä näkyy aloitteen allekirjoitusmäärissä! Muuten tämä(kään) asia ei mene eteenpäin.
Vastustusta olen kuullut toistaiseksi vain uskonnollisista näkökulmista. Sitä en ymmärrä miksi jotkut ateistilääkäritkin vastustavat. Miksi näin?
Satoja paikkoja joissa voit ottaa drinkin.
Varaudu siihen että maksaa aika paljon. Cocktail 10 - 18e.
Kiilassa Stockaa vastapäätä saa skumpan 3,50 E.
Minun olisi lääkärinä helpompi päästää kärsivä pois kun hoitaa viikkoja jotakuta joka haluaa kärsii ja haluaa kuolla.
Myös omaisen näkökulmasta olisi luultavimmin helpottavampaa tietää päivä jolloin läheinen poistuu keskuudesta jotta ei tarvitsisi viikkoja olla sydän syrjällään toisen kipujen takia odottaen puheua lopullisesta tiedosta. Ei tarvitsisi lukuisia kertoja hyvästellä peläten mikä on se viimeinen kerta kun hyvästellään ym. Ei tarvitsisi pelätä sitä etteikö olisikaan paikalla lähdön hetkellä.
Tosin omaisen näkökulma ei ole tässä se olennaisin vaan ehdottomasti kuolevan ihmisen toiveen noudattaminen.
Me ollaan aloitettu nuoresta. 2-vuotiaalta lähtee lempilelut pois huonosta käytöksestä, yksi kerrallaan jos käytös ei muutu esim. kolmeen laskiessa. Sitten kun aikuisen vaatima asia x on tehty ja rauhoituttu niin käydään sylikkäin läpi miksi lelut on poissa. Sit esim. seuraavana päivänä kun saa ne takaisin, niin käydään vielä läpi että lelu oli poissa koska heittelit vaatteita eteisessä vaikka äiti kielsi.
Perutaan kivoja menoja lapsilta jos ne käyttäytyy huonosti vaikka se vituttaa vanhempanakin ihan hulluna jos et joutuu jonkun odotetun aktiviteetin vaihtamaan kotona kökkimiseen. Mut on tehty esim. sellaista että toinen lapsi ei jonkin teon seurauksena pääse johonki mukaan mitä hän on odottanut ja joutuu katsomaan kun toinen vanhempi lähtee sisaruksen kanssa vaikka hoplopiin tms.
Ylipäätään se, että ikävällä teolla/käytöksellä on aina ikävä seuraus, joka keskustelemalla käydään läpi. Keskustelusta ei saa luistaa, lapsen pitää kuunnella paikallaan, katsoa silmiin ja juttelun lomassa kertoa itse mikä meni pieleen ja miten olisi pitänyt toimia ja miksi. Niin kauan ollaan tilanteessa 100% läsnä että varmistetaan että lapsi ymmärsi miksi häntä rangaistiin ja miten olisi pitänyt toimia. Ikätasoisesti. Lopuksi kehutaan että asia tuli ymmärretyksi ja sovitaan jatkosta ja halataan.
Kannustetaan ja kiitetään paljon pienistäkin hyvistä jutuista ja hyvästä käytöksestä. On myös positiivisen vahvistamisen tarrataulua ym. Isommilla lapsilla toki isompien palkinnot sitten.
En ihan ymmärtänyt Apn tapauksessa että onko hän siis takavarikoinut lapsensa omat meikit jo kokonaan? Onko jäädyttänyt rahat meikkien ostoon? Noin minä tekisin ensi alkuun.