käyttäjä-4784

Heippa taas kaikille pitkästä aikaa!

Ensiksi Sladyx, jos vielä luet palstaa, mäkin haluan sanoa suuren suuret pahoittelut! En voi uskoa, että noin huono tuuri voi käydäkin...:( Toivottavasti paranet fyysisesti hyvin ja toivottavasti henkiselläkin puolella alkaa helpottaa pikkuhiljaa, ajan kanssa. Kuten joku kauniisti sanoikin, olen myös varma, että jollakin keinolla joskus saatte yhteisen pienen ihmeenne, biologisen tai ei. Ja varmastikaan et vielä jaksa "täysillä" asiaa pohtia, mutta adoptioon, kohdunvuokraukseen yms. tutustuminen saattaisi toimia jonkinlaisena terapiana, saisi aivot surun rinnalle muuta puuhaa. Oliko se niin, että joissain pohjoismaissa kohtua saisi vuokrata? saatan muistaa väärinkin. Mutta toivon sulle ja teille kaikkea mahdollista hyvää ja paljon voimia! Yritä pitää itsestäsi ja pitäkää toisistanne huolta ja hakekaa ajoissa apua, jos suru ja masennus liiaksi valtaa mielen. Olette niin monen ajatuksissa, että siitä on pakko seurata teille jotain hyvää! <3

Alima, luulen, että lääkäri olisi kyllä sanonut jos olisi jostain kasvun hidastumisesta kyse tai jos olisi syytä huolestua. Koita olla murehtimatta (vaikka on vaikeaa!). Muuten en osaa ultraa kyllä kommentoida... edessä olevasta istukasta tuskin on haittaa? haittaahan olisi kai vaan silloin jos se on liian alhaalla, luulisin.

Vauvahankinnoista ja äitiysvaatteista ollut puhetta. Mä oon ostanut ihan muutaman vaatekappaleen vauvalle, mutta muita hankintoja ei olla tehty, kun saadaan tosiaan suurin osa lahjaksi tai lainaksi. Äitiysvaatteita oon sen sijaan ostanut, ehkä turhankin monia, koska mulla on myös varastossa omia vanhoja joskus isoksi jääneitä vaatteita, joista osa menee varmaan vielä marras-joulukuussakin.:D Tai no, tällä lihomisvauhdilla en tiedä, kun kiloja on tullut jo 8  lisää lähtöpainoon. Taitaa olla tän palstan ennätys... Ensimmäisistä neljästä kilosta otan täyden vastuun, mutta en ymmärrä mistä ne loput on tullu :D En mä nyt niin paljoo oo syöny! Kai... No tänä aamuna onneks ensimmäistä kertaa paino ei ollu noussu lisää.

Havu muuten joskus aiemmin kyseli liikunnan aikaisista sykkeistä. Mä en ollu sillon hirveesti miettinyt koko sykeasiaa, mutta totta kai rupesin siitä sitten stressaamaan ja otin sykemittarin lenkillä käyttöön. Huomasin, etten todellakaan voi hölkätä edes juuri ollenkaan, jos sykkeen pitää alle 150 pysyä, kyllä se tosi helposti menee rauhallisessakin vauhdissa 160:een. Eikä sellasesta reippaasta kävelystä kyllä kovin hyvin mitään endorfiineja erity.:( mutta ajattelin että onpahan tää raskaus sitten hyvä tilaisuus kohottaa sitä peruskuntoa. Ehkä pienen "treenaamisen" jälkeen onnistuu "matalan sykkeen" hölkkälenkit.:) Tosin eilen kysyin sykeasiasta neuvolalääkäriltä ja sekä se että terkkari oli sitä mieltä, että sellasta liikuntaa pitää harrastaa, josta tulee hyvä mieli muttei pahaa/heikkoa oloa ja sykkeen seuraamiset voi unohtaa. Mä sit päätin ottaa vähän rennommin ja annan sen sykkeen nousta ainakin pieniksi ajoiksi korkeemmallekin kunhan se liikunta tuntuu hyvältä. 

Mites muiden raskausoireet? Mulla ei onneksi ole enää pahoinvointia eikä heikotusta, iho on edelleen aika kamalassa kunnossa ja uutena oireena on ihan älytön itkuherkkyys. Ennen en juuri itkenyt, enkä ikimaailmassa julkisesti, mutta eilen nyyhkin melkein koko neuvolakäynnin läpi.:( Kaikki lähti siitä kun vauvan sykettä ei ihan heti löytynyt, niin ehdin säikähtää ja sitten helpotuksesta sykkeen löydyttyä purskahdin kunnon itkuun. Eikä myötätuntoisesti suhtautuvat ihmiset ainakaan yhtään auta itkun lopettamisessa!:D Miehelle suutun ja/tai itken joka päivä jostain ja se huokaileekin, että voivoi kun tää raskaus on rankkaa.:D 

Täällä on monesti ollut jotain "keskustelun avauksia" tai muuta kiinnostavaa mitä on pitänyt kommentoida, mutta oon tainnut monet unohtaa... eli jos teidän juttuihin ei kommentoida, ni toistakaa ihmeessä!:D On varmasti mielenkiintoisia aiheita, mutta kun tekstiä on paljon, niin monet jutut vaan unohtuu/menee ohi.. Joku aikoja sitten kyseli ikiä: mä oon 29 ja mies 32. Ehdin tosin luultavasti just täyttämään 30 ennen pikkuisen tuloa.:) Noi iäthän voi lisätä siihen meidän listaan, jos haluaa. Ja olis tosi kivaa jos jaksaisitte listaan päivittää tyttö/poikalupauksia sitä mukaa kun niitä tulee.:) itse odottelen jo kovasti rakenneultraa, josko siellä paljastuisi. 

Helteet alkaa ilmeisesti kohta hellittää, monelle varmaan helpotus vaikka ihanan lämmin kesä ollutkin kesäkuun jälkeen.:) Ihanaa elokuun alkua kaikille ja kertoilkaahan lisää kuulumisia, ne on monen tylsän päivän ilo!

Apila 15+0 (voiko olla jo noin paljon?? :O)

Tervehdys taas kaikille! Onpas ollut mukava lukea teidän kuulumisia.:) Itse oon nyt tosi laiskasti ollu koneella, kun on ollut niin hyvä olo ja ihanat ilmat ja paljon tekemistä. 

Keskiviikkona oli vihdoin np-ultra! (Joku kyseli lyhenteestä, eikös se ole np=niskapoimu ja nt=niskaturvotus ja molempia käytetään tuosta ekasta kunnallisesta ultrasta?) No meidän ultraan: kylläpä oli ihanaa nähdä vihdoin pieni! Yksi siellä vaan oli, onneksi :D, ja vaikka kaikki oli ohi tosi nopeasti niin ihan mahtava mieli siitä jäi. Turvotus oli 1,1 eli ilmeisesti tosi pientä ja koko oli muutamaa päivää pienempi eli kun ke piti viikkoja olla 12+0 niin ultran mukaan 11+4. Luulen, että ultra on oikeessa, olin itekin epäillyt kaveria muutamaa päivää nuoremmaksi ja lasken sitten jatkossa sen mukaan. Laskettua aikaa ei kuitenkaan muutettu, kun heitto oli niin pieni.

Mies oli mukana ja varmasti nyt asia konkretisoitui hänellekin ihan uudella tavalla. Ultrakuvaa on hypistelty aika paljon jälkikäteen.:) 

Mulla on tosiaan muuten tosi hyvä olo, ei enää okseta eikä väsytä samalla tavalla, mut itkeskelen kyllä vähän turhan helposti..:/ JA mulle on iskenyt aivan kauhea painoahdistus! Mullahan on paino noussut jo 6 (!) kiloa siitä, mitä oli ennen raskautta ja nousu näyttää jatkuvan tasasesti vaikka oon nyt taas yrittänyt katsoa mitä syön ja oon päässyt liikkumaankin.:( Eilen olin niin ahdistunut asiasta, että itkin miehelle että täytyy peruuttaa ensi viikon neuvola, koska en vaan voi mennä sinne punnittavaksi näin painavana. Kuulostaa ihan tosi naurettavilta murheilta, mutta mulla on tullut joku kauhea kammo sitä vaakaa kohtaan ja ahdistaa ja yritän miettiä, miten siitä punnituksesta vois luistaa. Muutenkin lihominen tietty ahdistaa, kun vaatteet jää pieneks ja näyttää kamalalta ja voivoivoi... Mulla on keskivartalo ihan järkyttävä TYNNYRI, mistään söpöstä vauvamahan alusta ei näy merkkiäkään.

No riittää valitus. Kyllä mä ihan oikeasti nautinkin jo kun olo on fyysisesti hyvä ja pääsee tosiaan liikkumaan ja kaikkea. Oon nyt pyöräilly paljon, käynyt ihan vähän hölkkäämässä ja pumppiinkin uskaltauduin ekaa kertaa piiiitkästä aikaa, kyllä oli kivaa! Salilla vaan on hirveetä kun näkee uuden ei niin uljaan ulkomuotonsa joka peilistä.:/ voi kunpa saisin tän painonnousun kuriin mahdollisimman pian...

Hitsit, ei ollu tarkotus tulla pelkkää omaa vuodatusta, mutta koneesta akku loppuu, nii täytyy lopetella! Mishu, olipa kiva kuulla susta pitkään aikaan! Mä oon edelleen sitä mieltä, että jos (ja kun) sun on parempi olla Suomessa, olet täällä hyvällä omallatunnolla. Mies on se jonka kuuluisi tehdä tässä tilanteessa myönnytyksiä... Ainii ja LMC, mä tein myös ensimmäisen vauvanvaateostoksen ja melkein samanlaisen! Sellanen valkonen haalari, jossa myös korvat, muttei love-tekstiä.:) Yritän myös pitää ostokset ihan minimissä, koska tuun saamaan niin paljon käytettynä ja äitin tekemänä, ettei ite tarvis ostaa varmaan mitään.

Nyt pakko lopettaa, ensi kerralla muistan osallistuu enemmän keskusteluun enkä ainoastaan höpötä itsestäni! :D

Apila 12+1

Voi Pikku muu, osanottoni! :( Toivottavasti on kohtu tyhjentynyt hyvin ja oot toipunut/toipumaan päin. Ja toivottavasti pääsette pian seuraavaan yritykseen, jos siltä tuntuu. Paljon tsemppiä!!!

Hienoa kuulla että Relightilla vihdoin pahoinvointi helpottanut, vaikkei se tyhjän yökkiminenkään varmasti mukavaa oo.:/ Mulla oli tänää taas ekan kerran moneen päivään ihan heikko ja vetämätön ja vähän huono olo, toivon että olis vaan joku yksittäinen kerta eikä pahoinvointi olis tulossa takas.:O Ja ruokaa tehdessä tuli yhtäkkiä kauhee oksetusolo, kylmä hiki nousi pintaan ja silmissä sumeni. Sitten oli pakko mennä lattialle hetkeks makaamaan etten pyörry. Johtui varmaan matalasta verenpaineesta. Muistaako kukaan oliko se niin että jo entuudestaan matala verenpaine laskee raskauden aikana??

Kaisaana onnea plussasta ja tervetuloa mukaan kasvavaan ;) joukkoomme! :) Oon samaa mieltä, että tässä keskustelussa on harvinaisen mukavia ja täyspäisiä tyyppejä ja tänne on tosi mukava kirjotella.:) Siks muuten vähän ihmettelinkin Emmik1:n kommenttia varhaisultrista, siis onko täällä joku ihmetellyt että "eikö kiinnosta" jne? :O Mäkin oon joillain muilla palstoilla nähnyt aika kiivaita ja kärkkäitä kommentteja asiaan liittyen, mutten muista mitään voimakkaita mielipiteitä puoleen tai toiseen tässä nimenomaisessa keskustelussa. Mutta mä jätin varhaisultran väliin, koska en pitänyt sitä omalla kohdallani tällä kertaa tarpeellisena enkä halunnut toisaalta "tuhlata rahaa". Ymmärrän kyllä, että moni ei näe sitä rahantuhlauksena ja sekin on oikein ok! Ja jos mulla nyt viikon päästä np-ultrassa paljastuu tuulimuna, kohdunulkonen tai esim. viikolla 6 kuollut alkio niin aivan varmasti seuraavassa raskaudessa menisin varhaisultraan. Samoin jos olisi jotain vuotoja tai vastaavia.

Henu91 "raivonpuuskista", I feel you! :D En varsinaisesti raivoa, mutta kiukuttelen kyllä kaikesta mahdollisesta. Ruokaostoksilla melkein huusin miehelle, että makkarakastikkeen kanssa ei kyllä varmana syödä mitään uusia perunoita vaan "oikeita"! :D Eikä se raukka edes väittänyt vastaan, kun vaan ehdotti niitä uusia perunoita. Tänäänkin vaan suutuin ilman kertakaikkiaan mitään syytä, sitten kun yksinäni makkarissa mökötin, niin yritin oikein miettimällä miettiä että mitähän se mies olisi voinut tehdä väärin, että osaan antaa syyn sitten kun se tulee sitä kysymään.:D Mies on kyllä aika hyvin kestänyt mun kiukuttelua ja mielialanvaihteluita, mutta välillä mökötetään molemmat. Tilanteet kyllä yleensä laukeaa siihen, että jompikumpi tai molemmat nauretaan koko tilanteelle ja sitten on helppo heittää kaikki mun hormonien syyksi. Että ei tässä mitään isompaa kriisiä olla vielä saatu aikaseksi. Välillä kaikki vaan ärsyttää niiiin paljon!

Havu mä käsitin sun viestin niin, että ihan vastikään olisi noi tuttujen keskenmenot olleet, mut ei siis ilmeisesti kuitenkaan...? Jos vanhemmista jutuista kyse, niin on kyllä tahditonta ruveta sellaista selittämään kun toinen kertoo raskausuutisestaan! Mutta niin kun LMC sanoi, mitä suurimmalla todennäköisyydellä sulla ja pienellä on kaikki hyvin, koita nyt olla murehtimatta! Ei se varhaisultra mitään muuttaisi, voihan se senkin jälkeen kesken mennä, jos on mennäkseen. Iloitset nyt KUN siihen on aihetta ja murehdit sitten JOS siihen joskus on aihetta. Jossain noista vauvaoppaista, joita neuvolasta saatiin, oli niin hyvä lause, jonka päätin ottaa ihan motokseni: "Tämän päivän ilo ei aiheuta huomisen surua." Se kyllä liittyi sairaan lapsen kanssa elämiseen, mutta pätee kyllä ihan kaikkeen muuhunkin (paitsi ei alkoholiin;)). Suomalaisiin on vaan niin iskostettu "itku pitkästä ilosta" -mentaliteetti, mutta mä ainakin yritän olla ilonen ja huoleton niin kauan kun ei ole mitään syytä huoleen annettu. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty, mutta kannattaa yrittää.:)

Mitäs vielä.. LMC, hieno juttu että ei ollut mitään hätänä pikkusella. Inhottavaa vaan noiden vuotojen kanssa, en voi edes kuvitella miten stressaavaa ja hermoja raastavaa sen täytyy olla.:/ Mutta toivottavasti stressi ja huoli helpottaa sitä mukaa kun raskaus etenee.

Kaisaanalle vielä, että eihän sun nyt tarvi ruveta huijaamaan, ettei vauva olisi suunniteltu! Itsehän te päätätte ja tiedätte milloin teillä on oikea aika vauvoja suunnitella eikä se muille kuulu.:) Ja luulen kyllä, että lähipiiri pääosin positiivisesti suhtautuu asiaan. Eikä se tökerö kommentti välttämättä ollut edes tarkoitettu ilkeäksi, ehkä anoppi vaan oli kovin yllättynyt ja se oli ensimmäinen kysymys joka tuli mieleen. 

Sukupuolesta vielä, että mä kyllä kovasti haluaisin tietää etukäteen, mutta täällä oikeen luki rakenneultrasta että siinä ei selvitetä vauvan sukupuolta. Tarkoittaako se, että on pakko mennä yksityiselle jos sukupuolen haluaa tietää? Siinä tapauksessa saisi kyllä jäädä varmaan yllätykseksi.. ja miehelle se olisikin ilmeisesti mieluisampaa. Itsellä on vahva poikaolo ja jos se jatkuu koko raskauden ja sitten tyttö tupsahtaisikin niin saattaisi olla aluksi aika hassua.:) Mutta rakas se on joka tapauksessa, kumpi ikinä sieltä aikanaan sitten syliin saadaankin. <3

Apila 11+1

Ainiin mietin vielä, että olis kiva pitää jonkinnäköstä "lukua" lasketuista ajoista ja muista, mutta itse en ainakaan jaksaisi kaikkien osalta sellasta listaa päivittää, niin toimisko jos jokainen päivittäisi listaa aina omalta osaltaan? Kopioisi siis listan ja lisäisi omat tiedot siihen. Siihen voisi kerätä esim. lasketut ajat, monesko lapsi, aikanaan ehkä sukupuoli, lempinimi ja mitä nyt haluaa jakaa.:) Alotan nyt ite ja lähtekää mukaan, jos pidätte hyvänä ideana. Niin ja voisi kerätä lasketut ajat siis oikeassa järjestyksessä, niin näkee helpommin missä kohtaa kukin menee.

21.1.2015 Apila, 1. lapsi

Apila 10+5

Onnittelut ja tervetuloa 2020:lle, Catalinalle, Mihmille ja Hellmille! :)

LMC, onpa hyvä jos vuoto alkaa pikkuhiljaa vähetä ja onnittelut hyvistä ultrakuulumisista. Niinkuin ilmeisesti muutama muukin täällä, myös minä hormonihuuruissani tirautin pari kyyneltä lukiessani sun tekstiä.:D Ja tosiaan, itse odottelen esikoista kun aiemmin kyselit.:)

Muillekin onnea hyvistä ultrauutisista! Itse saan vielä reilun viikon jännäillä ennen np-ultraa, mutta kyllä se nyt jo menee kun on näin pitkään jaksanut oottaa.:) Ja ku meillähän oli siis "vahinkoraskaus" kyseessä niin kun miehelle juttelin, että olisin kyllä kovin pettynyt jos ei siellä masussa mitään ookaan, ni se totes että sit pitää tehdä uus.:) Itellekin jotenkin tässä valjennut että kyllä nyt on juurikin oikee aika vauvalle vaikkei se suunniteltu ollutkaan.

Mulla on kyllä aivan järkyttävä pötsi, mutta vauvamasun kanssa sillä ei oo mitään tekemistä! :D Mulla jäi sen pahimman pahoinvoinnin jälkeen, kun viimein ruoka alko taas maistua, joku kauhee syöpöttely päälle ja se kyllä näkyy päälle päin. Oon syöny niin paljon kaikkee rasvasta ja epäterveellistä että ällöttää. Kilojakin on tullut muutama, mutta pelkään että olis tullut enemmänkin jos lihakset ei ois samalla liikkumattomuuden takia surkastunu kaikki pois.:D Noh, ehkä tilanne on vielä korjattavissa, ja nyt onneks pystyy pikkuhiljaa alkaa liikkua koko ajan enemmän vaikka salilla tuleekin vielä tosi pikaseen heikko ja huono olo. Kävely sen sijaan jo sujuu.:) Niin ja Havulle että en mäkään tosiaan loukkaantunut sun "liikuntahehkutusksista" vaan päinvastoin niistä saa sellasta tsemppiä että hemmetti, haluun iteki! Jatka siis kaikin mokomin hehkutusta!:)

Masukuvia oon mäkin ottanut satunnaisesti jo alusta asti.:) Itse asiassa jo ennen kun edes koko raskautta epäilin, koska halusin ikuistaa vatsalihakset, jotka näky ekaa kertaa elämässä. Onneksi tuli ikuistettua koska nyt niistä ei oo enää tietoakaan.:D Mutta luulen, että saan kyllä odottaa "oikeaa" vauvamahaa vielä pitkään, koska oon pitkä ja kohtu taaksepäin kallellaan ja eka raskaus. Mutta jännäähän se on sitten kun alkaa oikeesti näkyä.:) Nyt kyllä lihomisen ja turvotuksen takia kaikki housut puristaa ja farkut ahdistaa ja tekis mieli ihan siks jo siirtyä äitiysvaatteisiin...

Pahoinvointi on muuten lähes kokonaan poissa, ihanaa!!! Myös hajuherkkyys helpottanut tosi paljon. Kiva kuulla, että joillakin muillakin siltä osin kehitystä parempaan suuntaan.:) Ja PALJON tsemppiä niille, jotka edelleen pahoinvoinnin kanssa kamppailee! Mä oon niin onnellinen, kun olotila alkaa olla niin lähellä normaalia, armoton väsymyskin jo vähän väistynyt. En edes jaksa ruveta stressaamaan että oireettomuus olis merkki että kaikki ei olis kunnossa. 

Paljon on viestejä tullut viime käynnin jälkeen ja kaikenlaista piti varmaan kommentoida, mutta ei nyt muistu enempää mieleen. Innolla odottelen taas teidän viestejä!