Käyttäjä9658
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Johan on ongelmat. Meillä sohva on ihmisiä, ei koiraa varten. Koiralla on oma turvallinen paikka, jossa sen on mukava köllötellä.
Sänkyyn ei ole koiralla tulemista. Makkariin pääsee yöllä jos haluaa, sängyn viereen/alle. En halua sänkyyn hiekkaa, multaa, punkkeja, karvaa jne. Lisäksi koirat nukkuu levottomasti, vaihtaa asentoa jatkuvasti, nuolee muniaan tms. eli minä heräisin noin viiden minuutin välein. Eli ei tule meidän sänkyyn koirat. Sori jos pahoitan ap:n mielen. Mulle koirat on perheenjäseniä mutta ne on kuitenkin eläimiä, en kohtele niitä ihmisinä.
Sulla ja muilla vastaavilla kommentoijilla tässä mun mielestä vaikuttaa olevan joku "ongelma" kun teidän mielestä koiran viereen ottaminen sohvalle tai sänkyyn on sitä että "kohtelee koiraa ihmisenä".
Minä kohtelen koiriani koirina, jotka saavat olla sohvalla ja nukkua vieressäni. Ei se niistä ihmisiä tee, ja aika hullu pitää olla, jos luulee ettei koiraa vieressään pitävä omistaja tunnistaisi eri eläinlajeja.
Vierailija kirjoitti:
Hyväkoti kirjoitti:
Ei koiraa sänkyyn. Koiralle voi hommata oman pedin siihen sängyn viereen, jos haluaa.
Koira on elukka, ei se mieltään pahoita jos ei sänkyyn pääse. Se elää hetkessä.
Karseeta tämä eläimien inhimillistäminen.No mitä se haittaa, jos koira nukkuu sängyssä? Oma koirani ainakin nukkuu vieressäni tyytyväisenä pää tyynyllä.
Meillä myös! 😄 En osaisi itse edes nukkuakaan ilman suloisia koiriani siinä vieressä, miehen kanssa leikillään aina kisaillaankin siitä kumman viereen pieni ja mahdottoman söpö koiramme tulee. Ihana nukahtaa, kun se pieni tuhisee onnellisena pää tyynyllä ja jos yölläkin herää, niin näkee sen uniset silmät ja pienen kuonon. Voi että. Ja minun koirani tuoksuu aivan ihanalta, ei kyllä haise pahalle niin kuin joku sanoi. Ei sillä ole kyllä paljon karvojakaan, lyhytkarvainen on. Haisee korkeintaan likaisna ja kuraisena, mutta sellaisena sitä nyt ei sänkyyn päästetäkään vaan viedään pesulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisitkö itse kengät jalassa sänkyyn nukkumaan? En minä ainakaan.
Sohva mielestäni eri asia kuin sänky, toki ymmärrän, että kaikki eivät halua koiraa sohvallekaan. Ulkoa tuleva lika (muiden koirien uloste!!) ja punkit varmaan se suurin syy. Sohvalla ollaan kuitenkin verrattain lyhyt aika, kun taas yön aikana koiran turkista kyllä punkit löytävät tiensä ihmiseen.
Minä otin tämän huomioon valitessani rotua ja valitsin lyhytkarvaisen koiran. Tassut pestään jos ne ovat vähänkään likaantuneet. Lakanat toki pitää pestä useammin, mutta mielelläni itsekin vaihdan lakanat vähintään kerran viikossa jotta saa aina olla puhtaissa ja sileissä lakanoissa.
En ymmärrä miksi valita lemmikikseen sosiaalinen eläin jos sen ei anna kuitenkaan olla lähellä. Olisipa riipaisevaa jos tuo pappakoirakin jonka elämän tärkein asia on me ihmiset, ei saisi olla ihan kiinni iholla.
Niin, kuten kirjoitin niin mielestäni sohva ja sänky eri asioita. Sohvalla saa olla lähellä ja paljon rapsutuksia. Yöt meillä koira nukkuu siellä missä on viileää.
Oletko siis sitä mieltä, että pitkäkarvaisia koiria ei kukaan saisi ottaa lemmikikseen? Jos siis pitää olla lyhytkarvainen koira, että pääsee sänkyyn nukkumaan.
Minusta koiralle on hyvin tärkeää psykologisesti saada nukkua samassa paikassa kuin omistajakin. En minä ole pitkäkarvaisia koiria keltään kieltämässä, totesin vain että itse pelkäsin punkkeja sen verran että valitsin lyhytkarvaisen koiran jotta sen elämä olisi mahdollisimman hyvää luonani -> saa käyttäytyä mahdollisimman lajinomaisesti eli olla yhdessä laumansa kanssa.
Koiralla oma peti sängyn vieressä ja näin ollen koira tuntee olevansa lähellä laumaansa eli on turvallista olla.
Koiran tarpeet ja ihmisen tarpeet ovat eri asia. Koiran elämä on hyvää, vaikka se ei sängyssä nukkuisikaan.
Miksi koira sitten valitsee tulla sänkyyn ja sohvalle? Minun tarpeideni vuoksi?
Koira valitsee myös tulla ruokapöytään syömään ja mieluiten yhtä aikaa kuin ihmiset, jos sen antaa valita. Ja koiran sydän varmasti murtuu surusta jos sille laittaa oman kupin omalle paikalle, eikä anna sille kaikkea mitä itse syö. 🙄
Kyllä se varmasti valitsisi, mutta minulla on velvollisuus pitää siitä mahdollisimman hyvää huolta ja siihen kuuluu se ettei se saa syödä kaikkea mitä me syömme, vaan sille on tarjottava lajille sopivaa ruokaa, eli koiran tapauksessa lihaa.
Voihan sitä ottaa minkä vaan lemmikin mihin rahkeet riittää, mutta miksei tarjoaisi sille eläimelle mahdollisimman hyviä olosuhteita? Fyysinen läheisyys on kuitenkin (rodusta riippuen) hyvin tärkeää.
Ja sitä fyysistä läheisyyttä voi saada vain sängyssä tai sohvalla? Miks ajattelette, että on olemassa vain kaksi ääripäätä: koira saa olla missä vaan ihmisen vieressä vs. koira ei saa läheisyyttä ikinä?
Vaikka täällä moni onkin sanonut, että lemmikkiä ei saa inhimillistää, niin ei sillä tarkoiteta, etteikö koiraa saisi rapsutella tai pitää fyysisesti lähellä. Inhimillistäminen on sitä, että koiraa ei esim. voida kieltää tekemästä jotain, kun koiralle tulee paha mieli. Tai että koiran pitää saada herkkuja, kun se niin nätisti nappisilmillään katsoo. Ja taas tulee paha mieli, kun ei saa mitä haluaa.
Inhimillistämistä on se, että koiraa säälitään. Mitä hyötyä säälimisestä edes on, koiralle tai ihmisellekään? Säälimisellähän vaan vahvistetaan sitä negatiivista oloa. Jos säälit koiraasi, kun se jää yksin kotiin, niin eihän se ole ihmekään, jos on eroahdistusta.
Sääli on empatiaa, joka on ihmisen tunnuspiirre. Siinä, että tuntee empatiaa kerjäävää tai perään itkevää koiraa kohtaan, ei ole kyse siitä että ihminen inhimillistäisi koiraa. Vaan on kyse siitä, että ihminen on itse inhimillinen, ja näin ollen kokee inhimillisiä tunteita.
Aika julmalta kuulostaa tuo sinun lausahduksesi, että mitä hyötyä säälimisestä on. Kyllä säälimisesyä ja empatiasta on hyvinkin paljon hyötyä sosiaalisissa suhteissa (sekä ihmisten välisissä että koiran ja ihlisen välisissä), muutenhan koko empatian tunnetta ei olisi kehittynytkään. Se saa meidät huolehtimaan toisista, tekemään hyviä tekoja toisille ja näin ollen myös vahvistaa sosiaalisia suhteita. Myös esim. se herkkujen antaminen silloin tällöin kuuluu tähän, tietenkin ihmisen täytyy järjellään osata säännöstellä sitä ettei mene liiallisuuksiin ja lihota koiraa herkuilla muodottomaksi.
Mutta kyllä jos asenne on tämä että "ketään ei saa sääliä, sääli on heikkoutta" jne, niin tunnekylmältä ihmiseltä vaikuttaa minun mielestäni. Koirillakin (ja muilla eläimillä) on muuten havaittu empatiaa, tästä on tehty mielenkiintoisia tutkimuksia. Netistä varmasti löytyy, oli tutkittu koeoloissa että eläimet esim. kokivat ahdistusta loukkuun jääneen lajitoverin huudoista ja päästivät tämän pinteestä, kun hoksasivat että nappia painamalla voi sen tehdä. Tämä toistettiin ja huomattiin että käytös toistui vielä vahvemmin, kun eläin oppi yhdistämään napin painamisen siihen että toisen eläimen pelko ja hätäännys loppui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisitkö itse kengät jalassa sänkyyn nukkumaan? En minä ainakaan.
Sohva mielestäni eri asia kuin sänky, toki ymmärrän, että kaikki eivät halua koiraa sohvallekaan. Ulkoa tuleva lika (muiden koirien uloste!!) ja punkit varmaan se suurin syy. Sohvalla ollaan kuitenkin verrattain lyhyt aika, kun taas yön aikana koiran turkista kyllä punkit löytävät tiensä ihmiseen.
Meillä pestään koirien jalat joka lenkin jälkeen. Samoin pylly ja mahan alunen, jos on jäänyt likaiseksi. Sen verran pitää mielestäni viitsiä jos koiria ottaa, onhan lapsistakin vaivaa vielä paljon enemmän. Lapsetkin muuten saattaa olla likaisia ja vaikka puklata tai nenä vuotaa räkää, mutta ei niitä silti kielletä menemästä sohvalle.
Pelottavia nämä koiramammat ja-papat jotka ihan tosissaan vertaa koiria (ihmis)lapsiin.
Aika moni koiramamma on ja pysyy sinkkuna, itsekseen ihmetellen, miksi mies ei pysy sängyssä hänen ja kahden koiransa välissä muutamaa päivää pidempään.
No niinhän sinä kuvittelet. :D Minä löysin mieheni nimenomaan koirien ansiosta, ensimmäinen keskustelu lähti liikkeelle siitä että mies kertoi omasta koirastaan ja heti löytyi yhdistävä tekijä, kun huomattiin että molemmat on koiraihmisiä. Nyt seitsemättä vuotta yhdessä ja edelleen nukutaan samassa sängyssä sekä minä, mies että molempien koirat. Ja hyvin mahdutaan.
Koirat ovat meille molemmille kuin omia lapsia, hyvin paljon tuovat onnellisuutta ja aktiviteettia elämään.