Käyttäjä9658

Minusta on yhtä aikaa outoa ja huvittavaa, että kaikki tapaukset joissa nainen laittaa lapset etusijalle ja jättää työt vähemmälle, tulkitaan niin että nyt nainen "tinkii urastaan" koska mies ei suostu muuhun. Eli nainen on ikään kuin pakotettu valitsemaan näin ja aina vasten tahtoaan, annetaan ymmärtää.

Tosiasiassa vaan on hyvin usein niin, että äidilliset naiset (jotka lapsia siis kovasti haluaa) kokevst ihan itse ne lapset paljon tärkeämpinä ja mielenkiintoisempina kuin jonkun työn, eikä tässä siis ole kyse mistään "tinkimisestä" jos se on naisen oma halu ja luontainen valinta. Tinkimisestä voidaan puhua silloin, jos nainen olisi mieluummin halunnut painaa töitä yhtä paljon kuin ennenkin.

Ei siinä ole mitään pahaa, että sukupuolien välillä on eroja, se on vaan ihan faktaa joka nousee jo biologiasta. Naisille usein vapaa-aika ja perhe on paljon tärkeämpiä ja tuovat enemmän mielekästä sisältöä elämään kuin työ. Esimerkiksi paras ystäväni (nainen) on juuri vastavalmistunut lääkäri, pakollista terkkavuotta suorittamassa ja puhuu jo nyt, että häntä masentaa ajatella että loppuelämä olisi nyt vaan tätä työtä päivästä toiseen, illalla vmpari tuntia jotain muuta puuhaa, sitten nukkumaan ja aamulls taas töihin. Hänkin haaveilee perheestä ja sanoo että jos/kun lapsia saa, niin haluaa tehdä vähemmän töitä jotta jää enemmän aikaa lapsille. Onneksi lääkärin palkka sen mahdollistaakin, että tulee toimeen vähän vähemmälläkin tuntimäärällä.

Sama on myös itselläni, olen perhekeskeinen ihminen ja suurin toiveeni elämältä on että haluan olla äiti ja kasvattaa omat lapset niin hyvin kuin osaan. Työ on minulle vain väline, jolla mahdollistan tämän unelmani (että on varaa tarjota lapsille hyvä elämä). Jos mieheni tienaisi niin hyvin että siihen olisi varaa, niin jäisin tosi mielelläni kotiäidiksi. Saisin käyttää kaiken aikani lasteni kanssa olemiseen ja taideharrastuksiini, kirjoitusprojekteihini ym, se olisi mulle ihan unelmaelämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että tyttö menee lääkäriin vapaaehtoisesti tai sitten lastensuojelun kautta.

höpö höpö. suomessa on ihmisoikeudet vielä edelleen voimassa. Mikään laki ei kiellä 13-14 synnyttämästä omaa lastaan ja olemasta lapselle äiti. Ette edes te feminatsit. Tyttö synnyttää lapsen ja se siitä. No onpas kamalaa. Uli uli uli. Jos on kypsä seksiin niin on kypsä saamaan lapsen. Big deal. Adoptioonkin voi laittaa jos haluaa.

Eikö v i t u n yksinkertaiseen mieleesi juolahda, että 13v tyttö ei todellakaan ole kypsä seksiin, vaan hänet on raiskattu? Jos kyseessä on yli 16 v poika/mies, niin seksi tuon ikäisen lapsen kanssa on lain mukaan aina raiskaus. Ja vaikka poika olisikin myös alle 16 v, ei se tarkoita että nämä lapset olisivat olleet vielä kypsiä seksiin vaan ovat olleet vaan äärettömän tyhmiä.

Seksin koko tarkoitus on tuottaa jälkeläisiä ja lisääntyä, niinpä siihen tulisi ryhtyä vasta sen ikäisenä, että on valmis mahdollisista lapsista huolehtimaan jos raskaus tapahtuu. Vaikka käyttäiai ehkäisyäkin, niin aina on pieni mahdollisuus olemassa.

Perseen kuvaaminen nettiin.

Mielenterveysongelmista avautuminen tuntemattomille, ainakin sellaisilla henkilöillä joilla koko sisältö vuosien ajan pelkkää masennuksen ja itsetuhoisuuden julistusta. Tulee mieleen esim. Eräs sarjisbloggaaja, joka ilmiselvästi vain kerää huomiota tuolla tavalla. Kymmenen vuotta jo jatlunut sama meno ja jos ei ole hetkeen saanut tsemppikommentteja, että "Oot ihana ja tosi rohkee!" niin ilmestyy twitteriin kehujenkalastelu-ketju. Siis tyyliin että "kerro mikä minussa on mielestäsi parasta/ihanaa, oon nyt tosi pohjalla ja tarvitsen nyt positiivista rohkaisua!"

Sairaalloinen huomionhakuisuus.

Vierailija kirjoitti:

Joku typerä jonne varmaan paisuu ylpeydestä kun sen provo-ketjuun on näin moni vaivautunut vastaamaan. Tuskin edes oikeasti käy missään salilla, äidin vintillä kirjoittelee vauva-palstalle pimeässä päivät pitkät...

No mitäs pahaa siinä on, jos vaikka olisikin iloinen saamistaan vastauksista? Ja vaikka tämä ketju olisikin provo, niin kyllä noita ajatuksia ja itsetunto-ongelmia on varmasti ihan oikeastikin monilla sinkkumiehillä. Vaikka itse olen nainen, niin ihmetyttää tämä keskustelukulttuuru että naisten epävarmuutta ja itsetunto-ongelmia kohtaan ollaan kyllä myötätuntoisia ja niistä puhutaan vakavasti ja ymmärtävästi, mutta kun mies kertoo samanlaisista itsetunto-ongelmista, peloista tai epävarmuudesta niin vastaukset on luokkaa "uli uli typerä jonne" ja "miehisty eka vähän ja kasvata pallit niin saat niitä naisiakin". Onko tässä taas tämä vanha "mies ei saa itkeä tai osoittaa heikkoutta"-ajattelu taustalla vai mikä? Outo homma.

Vierailija kirjoitti:

Joku typerä jonne varmaan paisuu ylpeydestä kun sen provo-ketjuun on näin moni vaivautunut vastaamaan. Tuskin edes oikeasti käy missään salilla, äidin vintillä kirjoittelee vauva-palstalle pimeässä päivät pitkät...