Käyttäjä9658

Kaienn

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, kun tuo Heidi vain hymyilee ja on niin empaattisen oloinen tuolla. Kaveri, joka Heidillä on ollut töissä, kertoo hänestä jotain ihan muuta, kuin "hymyilevä ja empaattinen". Tietenkin asia on vain kaverini kertomaa, mutta huh huh, sellasta settiä kyllä välillä kertonut.

Tunnen Heidin todella hyvin, ihmettelen suuresti että joku työntekijä kertoo jotain muuta... jos tässä tarkotetaan koirien koulutusta ja käskyttämistä niin se kieltämättä joskus näyttää aikas voimaperäiseltä puuhalta. Ei ne koirat opi jos niitä vain hiljaa kieltää ! Tällä tavalla koira tietää kumpi on se "herra" ja uskoo heti !

Eihän kaikkien ihmisten kemiat tosin sovi yhteen, vai mitähän tässä tarkotetaan... !?

Nyt on kyllä semmoista paskapuhetta, että huomaa ettet sinä kommentoija ymmärrä kyllä koirista mitään. Toivottavasti et myöskään omista tai koskaan ota koiraa, jos tuolla asenteella niihin suhtautuisit.

Minä olen koiria omistanut yli 20 vuotta ja omia pentueita myös kasvattanut, on ollut monen rotuista ja isoa ja pientä. Myös ns. haastavina pidettyjä rotuja. Eikä vielä yhtäkään koiraa ole tarvinnut voimalla tai pelottelemalla kouluttaa. Se on pahin virhe minkä koiran kanssa voi tehdä, että ns. "Kovalla kädellä" (eli toisinsanoen huutamalla, pelottelemalla ja uhkaamalla) kouluttaa koiran, sillä tavalla juuri saadaan potentiaalisesti aggressiivinen pelkokäyttäytyninen koiralle.

Koiraeläin on sosiaalinen laumaeläin, joka ei koskaan tahallaan tee väärin tai "ole ilkeä". Koiran luontoon kuuluu, että se haluaa nimenomaan totella ja miellyttää sitä, jonka se käsittää perheensä johtajaksi, eikä sitä tarvitse pelotella niin tekemään. Luonnossa sudetkin elävät perhelaumoissa, joissa on yksi pariskunta ja näiden eri-ikäisiä lapsia, joten koira luonnostaan itse ajattelee olevansa perheenjäsen. Näin sitä tulisi myös kohdella.

Koirasta tulee juuri niin kova tai pehmeä kuin sen omistaja on, eli jos lempeästi kohdellaan niin lempeä ja kiltti koira on tuloksena.

Vierailija kirjoitti:

Miesten kommentit tässäkin ketjussa on niin hassuja. Tämän ikäkysymyksen suhteen he ovat kyllä niin kaksinaismoralisteja. Ikä on vain numero - mutta ainoastaan heidän kohdallaan. Kiitos taas päivän nauruista!

Niinpä. :D Jos naisella on vähän silmäryppyä tai tissit ei oo yhtä terhakat kuin parikymppisenä, niin on heti hyi hitto mikä rumilus! Mutta ihan pöyristyneenä ihmetellään sitten, että minkä ihmeen takia sitä parikymppistä naista muka haittaisi miehen kurttuinen naama, röllykkämaha tai kukonheltta kaulassa. :o Nehän on vaan elämää ja ikä on vain numero, ja vanhalla miehellähän on enemmän tarjottavaa! Onpas ne naiset pinnallisia.

Mutta hyi hemmetti sentään, kun joku nelikymppinen täti yritti lähestyä, mitä se oikein luulee itsestään! Ihan elähtänyt ja parhaat päivänsä nähnyt ja kuvittelee olevansa vielä nuorekas! Säälittävää!

Hohhoi, päivän naurut taas tästä ketjusta. :D

Onneksi oma mies kuuluu niihin vähän älykkäämpiin, jotka ymmärtää että kaikki täällä vanhenee niin miehet kuin naiset. Niitäkin miehiä onneksi löytyy vielä, joille puoliso on oikeasti rakas elämänkumppani, eikä mikään vaihtotavara jota arvostetaan pelkän ulkokuoren mukaan ja koitetaan vaihtaa aina uudempaan malliin.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä9658 kirjoitti:

En seurustelisi isäni ikäisen kanssa, vaikka olisi miljonääri tai viimeinen mies maailmassa. Ällöttävä ajatuskin, eikä mitään seksuaalista vetoa kyllä voi kuvitella.

10 v ois mulle ehdoton maksimi mitä edes harkitsisin, mutta mieluummin max 5 v. Oma mies on 2 vuotta vanhempi, se on täydellinen ikäero mielestäni. Haluan olla miehen kanssa samalla viivalla, samassa elämänvaiheessa enkä että mies kuin joku "kakkos-isä".

Omasta suvusta löytyy kyllä isonkin ikäeron pareja, esim. tädilläni on melkein 30 vuotta nuorempi mies. Ällöä sekin on mielestäni, mies on kyllä melkoinen "nyhverö" näin tylysti sanottuna, joten varmaan etsikin jotain äitihahmoa itselleen...

Mun isäni kuoli 40 vuotiaana, hoikka komea älykäs mies.

Olen itse nyt yli 50 vuotta...

Outo keskustelu, onko isäsi ruma ja lihava bussikuski?

Itse näytät olevan yksinkertainen, kun et ymmärrä että mielipiteelläni ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millainen isäni on tai minkä ikäiseksi kenenkin oma isä on elänyt. Isäni on itse asiassa hyvinkin nuorekas ja sivistynyt mies, urheilullinenkin.

Se ei silti muuta asiaa, että en halua miestä, joka voisi ikänsä puolesta olla isäni. En, vaikka oma isäni olisi kuollut 20-vuotiaana (miten tuo edes liittyy mihinkään??)

Todella kummallinen argumentti.

En seurustelisi isäni ikäisen kanssa, vaikka olisi miljonääri tai viimeinen mies maailmassa. Ällöttävä ajatuskin, eikä mitään seksuaalista vetoa kyllä voi kuvitella.

10 v ois mulle ehdoton maksimi mitä edes harkitsisin, mutta mieluummin max 5 v. Oma mies on 2 vuotta vanhempi, se on täydellinen ikäero mielestäni. Haluan olla miehen kanssa samalla viivalla, samassa elämänvaiheessa enkä että mies kuin joku "kakkos-isä".

Omasta suvusta löytyy kyllä isonkin ikäeron pareja, esim. tädilläni on melkein 30 vuotta nuorempi mies. Ällöä sekin on mielestäni, mies on kyllä melkoinen "nyhverö" näin tylysti sanottuna, joten varmaan etsikin jotain äitihahmoa itselleen...