Käyttäjä864

Mä olin joskus kuin ap. Deittailin miestä, joka oli kiva, fiksu, hauska mutta vähän etäinen. Sanoi olevansa eronnut ja oli aikoja, ettei nähty, koska lapset. Ei myös kutsunut kotiinsa käymään, vaikka oltiin tapailtu jo ehkä 3-4 kk. Aina mun luona tai jossain muualla, mökillä, viikonloppumatkoilla tms. Mä olin ihan satavarma, että tyyppi kusettaa ja valehtelee, ja löin jo mielessäni aikarajan milloin nostan kytkintä, jos ei meno muutu.

Vaan muuttuihan se, pikku hiljaa. Nyt 8 v avioliiton ja yhteisen lapsen ja asuntolainan myötä tunnen jo tyypin, ja tiedän, että on vaan perusluonteeltaan aika varovainen ja etäinen, kunnes voi olla varma, että asiasta kehittyy jotain oikeaa. Esim tyttärensä tapasin 10 kk ensi treffien jälkeen, pojan (silloin alakouluikäinen) vasta kun oltiin oltu yksissä pitkälti yli vuosi, ja oltiin jo puhuttu yhteenmuuttamisesta.

Eli voi sillä miehellä olla myös ihan puhtaat jauhot pussissaan, on vain tavallista varovaisempi alussa. Mutta silti olisin ap:na hyvin skeptinen ja varautuisin siihen tyypillisempään vaihtoehtoon eli että mies ei olekaan vapaa.