Käyttäjä8510

Sellanen muutos tulee olemaan, että kun nyt sun elämän keskipiste olet sinä itse niin vauvan syntymän jälkeen se onkin se vauva, maailman rakkain ja ihmeellisin olento. Et _halua_ antaa sen itkeä yksin, vaan haluat rauhoittaa ja tyynnyttää pienen vauvasi.

Olen itsekin rauhallinen luonne, introvertti ja paljon omaa aikaa ja rauhaa tarvitseva. Ja niin on mun lapsetkin, rauhallisia ja helppoja, sopeutuvaisia. Siinä mielessä heidän kanssaan on ollut helppoa, ei mitään itkupotkuraivareita eikä pää punaisena huutamista. Teini-ikäkin on mennyt aika helposti. Pointtini tässä on, että temperamentti periytyy. Jos olette molemmat miehesi kanssa rauhallisia ja tasaisia luonteeltanne on aika todennäköistä että lapsikin on.

Yleensä aina maalaillaan kauhukuvia lapsiperhearjesta, kuinka kamalaa ja rasittavaa se on, mutta ei siitä toisesta puolesta. Siitä rakkaudesta joka on jotain sellaista mitä ihminen ei ole ennen kokenut ja niistä onnenhetkistä mitä lapsen kanssa saa kokea. Kauheasti mietitään ja muistetaan varoitella muitakin, mitä kaikkea menetän lapsen myötä. Mutta ei mietitä ja kerrota siitä mitä kaikkea _saa_ lapsen mukana. Miksi?

Miksi lapsi syö salaa? Hyvin usein on niin, että sillä syömisellä yritetään lääkitä jotain pahaa oloa. Onko kiusaamista tahi muuta joka mieltä painaa?

Siis Suomessahan on työvoimapula. Tietyillä aloilla on huutava pula työntekijöistä, mm. puhtaanapito- ja hoitoala.

Olen samaa mieltä.

Itsekin olen kyläpahasesta kotoisin. Kun käymme siellä jouluisin, en kyllä tiedä yhtään mitä meistä puhutaan vai puhutaanko. Vietämme joulua perheen kesken, sen jälkeen palaamme taas omaan kotiimme. Mistä sinä tiedät juorut ja kauhistelut, vai ovatko ne vain omassa päässäsi?