Käyttäjä7437

Antaisitko kehitysvammaiselle kissan tai koiran?

Pystyykö se huolehtimaan siitä?

Viking Linella vai Siljalla Helsingistä Tukholmaan? Kummalla paremmat ruoat ja kivempi laiva + hytit?

Kummalla parempi aamiainen (se kalliimpi vaihtoehto) ja lounas? Kummalla viihtyisämmät laivat. Teini ja aikuinen matkustamassa.

Jotenkin ärsyttää, kun yksi ystävä pyrii hyötymään sosiaalisista verkostoistani

Tunnen tämän ystävän jo lapsuudesta saakka, nyt ollaan kohta nelikymppisiä. Hänellä ei ole eri kouluista, kimppakämpistä, työpaikoista, harrastuksista yms. jäänyt muita ystäviä jäljelle kuin minä. Milloin hän on vain kyllästynyt johonkin uuteen tuttavuuteen, milloin on tullut riitaa yms., mutta pitkiä ystävyyssuhteita hänellä ei ole minua lukuun ottamatta ollut. Se johtuukin paljolti omista sosiaalisista taidoistani, sillä olen joustava, ennakoiva yms., ylipäätään sosiaalisti taitavahko tapaus. Minulla on paljon erilaisia sosiaalisia verkostoja, esim. entisistä työpaikoista, harrastuspiireistä, opiskelupaikoista jne. Sinänsä hassua on, että olen luonteeltani paljolti introvertti, mutta koska sosiaaliset taitoni ovat niin hyvät (mm. kuuntelen toista, olen kiinnostunut, empaattinen), ihmiset ystävystyvät mielellään kanssani.

Yhä enemmän on alkanut ärsyttää, että tuo ystäväni pyrkii yhä enemmän ja enemmän hyötymään noista sosiaalisista suhteistani, joiden eteen olen siis vuosien varrella nähnyt paljon aikaa ja vaivaa. Esim. nyt tänä kesällä hän on useamman kerran viikossa pyytänyt -viime aikoina jopa ikävään sävyyn vaatinut, että voisi tulla mukaan minun muihin kaveritapaamisiin. Hänellä kun ei ole oikein muita sosiaalisia kontakteja kuin minä, haluaisi hän nähdä minua useamman kerran viikossa. Minulla ei kuitenkaan ole siihen aikaa eikä jaksamista, joten olen sanonut, että voidaan nähdä vaikka kerran viikossa tai kahdessa. Osan ajasta kun haluan olla myös ihan yksikseni esim. Netlixiä ahmien.

Tuo kaveri ei siis oikein tahdo tajuta, ettei hän vaan voi ykskaks tulla täysin vieraiden ihmisten kanssa tapaamiseen. Noilla tapaamisilla voidaan puhua hyvinkin henkilökohtaisista asioista, kuten lapsettomuushoidoista, puolison uskottomuudesta, lapsen kehitysvammaisuudesta, paino-ongelman kanssa kamppailusta jne. Olen koittanut tätä hänelle kauniisti selittää, mutta vastaukset ovat tasoa a) "joo, suomalaiset on just tollaisia. Ollaan vaan pienissä piireissä eikä haluta jutella muille kuin kavereille". tai b) "No etkö sä voisi järjestää jotain illanistujaisia, joissa kaikki olisi toisilleen vieraita ja vaikka pelattaisiin Trivial Pursuitia". En kehtaa sanoa hänelle suoraan että: a) hän itse ei ole vuosien varrella onnistunut pitämään yllä ystävyyssuhteita vaan ne ovat aina katkenneet johonkin. Ihmissuhteisiin pitää nähdä vaivaa ja panostaa, jotta ne toimivat. b) Kuten sanoin, olen luoteeltani introvertti ja minua ahdistaa ajatus, että alkaisin emännöimään jotain toisilleen vieraan porukan peli-iltaa tms. Miksi minun pitäisi olla se, joka on vastuussa toisten ihmisten sosiaalisista suhteista?

Uskotteko että Serena ja Venus Williams on ollut alkujaan poikia?!

Törmäsin tälläseen väitteeseen mutta vaikea uskoa.

Käsi ylös kuka uskoo että tämä perheen äiti syö alle 200€:lla kuussa.

https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/e6db9cfe-239e-47b7-a1ff-153c…

Lapsi pelasi yöllä luvatta, miesystävä lähti.

Kouluikäinen lapsi oli juuri ostanut uuden pelin ja siitä intoutuneena pelasi ilman lupaa puolenyön aikaan. Pelikieltoa hänelle moisesta toki napsahtaa, mutta en oikein tiedä mitä miesystävästä pitäisi ajatella.
Tilanne siis se, että lapset ja miesystävä lomalla ja itse menen viideltä töihin, minä nukuin enkä heti herännyt pelin ääniin ja hihkumiseen. Herätessäni huomasin miesystävän olevan poissa ja kuulin naureskelua lapsen huoneesta. Menin käskemään pelit pois ja vein koneen johdot mennessäni rangaistuksena.
Laitoin miesystävälle viestiä, että olit lähtenyt ja hän vastasi menneensä muualle nukkumaan. Sanoin, että olisi vaan käskenyt laittaa pelit pois ja nukkumaan. Tähän hän vastasi, että ei ole hänen työ. Vastasin, että olisi sitten sanonut minulle, koska minun työni se on. Ei kuulemma viitsinyt sanoa, kun nukuin ja voidaan jutella myöhemmin asiasta.
Mitenhän tästäkin pitäisi ajatella ja asiaa miehen kanssa työstää. Vaikka lapset enimmäkseen toimisi kuin sovitaan niin kyllä aina tulee tilanteita jolloin töppää, kuten esimerkiksi edellä mainittu homma. Eihän tuossa ole järkeä, että mies sitten häipyy paikalta.
Mielipiteitä asian suhteen?