Käyttäjä7437

Onko vielä tällaisia tavallisia perheitä niin kuin 1990-luvulla?

1990-luvulla tavisperheiden kodeissa leivottiin lauantaisin marjapiirakkaa tai pullia. Leivonnasten tuoksuun sekoittui kodinhoitohuoneesta kantautuva bioluvil-tuulahdus.

Illan hämärtyessä perheen teini-ikäinen tytär Sanna kuunteli radion Listaohjelmaa omassa huoneessaan ja kirjoitti päiväkirjaa. Pari vuotta vanhempi poika Jani pelasi Nintendoa kaverinsa kanssa omassaan, huoneesta kuului tietokonepelin yksitoikkoisia säveliä.

Perheen isä Markku istuutui olohuoneen sohvalle saunasta tultuaan ja äiti Raija toi molemmille palat marjapiirakkaa ja kahvia. He katselivat Speden spelejä ja odottivat Bumtsibumin alkamista. Joskus isä saattoi avata Bumtsibumin alkaessa oluen, ja äiti kaataa itselleen lasin sherryä. Äidillä oli papiljotit päässä. Olohuoneen nurkassa oli akvaario ja siellä neontetroja ja kultakaloja.

Seuraavana päivänä anoppi ja appi olivat tulossa kylään.

Onko vielä tuollaisia perheitä, täysin tavallisia tiilitaloperheitä? Vai ovatko kaikki nykyään kansainvälisiä, "erikoisia" ekoperheitä?

Inhokkialueesi Helsingissä?

Vastapainoksi tuolle toiselle keskustelulle: Mitkä ovat inhokkisi Helsingin kaupunginosista ja miksi?

Oma top 2:
1. Ruoholahti: Autoliikenteen läpikulkupaikka, kävelijä joutuu odottelemaan joka valoissa. Meren läheisyys ilmenee vain jatkuvana viimana. Rumia, luontaantyöntäviä rakennuksia. Paljon geneerisiä toimistotiloja ja lounasravintoloita.

2. Konala. Tylsä ja ankea alue, ei tunnu Helsingiltä vaan Espoolta tai joltain pikkukaupungin teollisuusalueelta. Kaukana kaikesta, ei merta tai muita nähtävyyksiä.

Riidellään miehen kanssa kokoajan, voiko suhde vielä parantua?

Ollaan seurusteltu n. 3 vuotta. Ei asuta yhdessä. Pari ensimmäistä vuotta riitoja oli vähemmän ja näimmekin lähes päivittäin, nyt tuntuu että tapellaan kokoajan.

Kysyn mieheltä melkein joka toinen päivä, että olemmeko enää yhdessä. Minua siis pelottaa, että hän ei ole tosissaan kanssani, koska tämä ei tunnu oikealta parisuhteelta. Ja tämä asia myös aiheuttaa paljon riitoja. Nähdään nykyään vain n. kerran viikossa. Jos sovitaan, että nähdään esim. Viikonloppuna, mies monesti saattaa rikkoa lupauksen. Jos riitaa tulee viesteillä, mies saattaa yhtäkkiä ignoorata minut vuorokaudeksi (ei siis edes avaa viestejäni ennen seuraavaa iltaa), jolloin aina pelkään, että tuliko ero. Tämä myös vaikeuttaa riidan sopimista, kun ei päästä heti puhumaan.

Riitoja tulee monesti ihan pienistä ja tyhmistäkin jutuista, vikaa on siis minussakin että suutun ns. turhasta. Mutta taustalla on pitkälti tämä turhautuminen siihen, kun minusta tämä ei ole oikea parisuhde kun nähdään niin harvoin eikä esim vietetä kokonaisia päiviä yhdessä. Toki ymmärrän, että tämä jatkuva riitelykin voi olla syy siihen, miksi mies ei halua enää niin usein nähdä. Ja yritän käytöstäni kyllä parantaa ja aion pyytää anteeksi.

Minusta tuntuu, että olen aina se joka yksin yrittää korjata asioita ja keskustella. Olisi paljon helpompaa, jos mieskin haluaisi aina sopia riidat heti ja viettää aikaa enemmän kanssani..

Eroa ollaan mietitty monta kertaa, minä sitä turhautuneena olen useasti ehdottanut, ja tiedän että on väärin vilkuttaa ero korttia, kun kuitenkin oikeasti haluaisin miehen kanssa olla, jos tämä olisi enemmän oikean parisuhteen kaltainen. Mies on sanonut myös että ei jaksa tätä jatkuvaa riitelyä, mutta silti aina sanonut myös että haluaa olla kanssani eikä lopettaa. Sanoo myös "olet rakas" lähes aina kun nähdään.

Eilen taas tuli riitaa (minulla oli typerä syy suuttua, mutta olin loukkaantunut kun mies rikkoi lupauksen pari päivää sitten eikä nähnytkään minua, mutta eilen sitten kuitenkin näki ystäväänsä) ja kysyin että eikö siis ollakaan yhdessä, mies vastasi siihen vaan "häh" eikä loppuiltana avannut viestejäni. Taas pelkään tuliko ero ja saadaanko enää puhuttua.. Haluaisin vain ne vanhat ajat takaisin, kun mieskin panosti suhteeseen paljon enemmän, nähtiin usein ja hän halusi aina puhua jos tuli riitaa, ei ignoorannut ikinä viestejäni.

Onko teillä ollut tilannetta, että riitelette jatkuvasti, mutta olisitte saaneet suhteen korjattua?

Vaimoni entiset

Minua on jonkun aikaa häirinnyt avo-vaimoni entisten kumppaneiden määrä. Hän ei ole ikinä seurustellut vakavasti ja tiedän että hän on ollut koko elämänsä sinkkuna sekä bilettänyt ja matkustellut todella paljon. Hänellä on ollut ennen minua 15 kumppania 32 ikävuoteen mennessä. Onko luku normaali tuon ikäiselle ja koko ikänsä sinkkuna olleelle? Tiedän että asiaa on typerä vatvoa mutta teen sitä nyt kuitenkin. Häiritsee jonkin verran.

Lidlin "tarjoukset"

Saksalaisen kauppa huijaa tietoisesti siten että laitetaan hyvin pieni erä yksittäistä "kotimaista" tuotetta kerrallaan suureen alennukseen näkyvästi mainostaen, mutta vain hyvin lyheksi hetkeksi. Asiakkaat saadaan houkuteltua kauppaan vaikka tuote loppui jo aamulla. Varsinainen liikevoitto tehdään sitten niillä halpalaatuisilla tuontielintarvikkeilla.
Fiksut norjalaiset olivat tutkineet kaupan strategiaa. Sieltähän tuo Euroopan suurin halpakauppaketju joutui vetäytymään sillä norjalaiset osaavat ajatella oman maansa etua.

Mitä tehdä, jos rakastaa, mutta ei ole hyvä olla yhdessä?

Olen 43-vuotias eronnut nainen. Olen nyt ollut yhdessä "uuden" mieheni kanssa melkein kaksi vuotta. Tapasimme ihan sattumalta, eikä kummallakaan varsinaisesti ollut haku päällä, mies teki aloitteen ja itsekin ihastuin ja myös rakastuin häneen hyvin nopeasti. Hän on hauska, kohtelias, ystävällinen ja mielestäni oikein komeakin. Meillä on myös paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja harrastuksia. Mies on minua 10 vuotta vanhempi ja on ollut yksin useita vuosia ennen kuin me tapasimme.
Olen mielestäni ihan nätti, hoikka, tyttömäinen ja urheilullinen (jos sillä nyt on väliä asiani suhteen).

Rakastan miestäni syvästi ja tunnen, että myös hän rakastaa minua. Hän myös kertoo sanoin rakastavansa (ja tarvitsevansa) minua. Hän on monissa asioissa todella huomaavainen ja kiltti minua kohtaan ja puhuu paljon yhteisestä tulevaisuudesta.
Asumme osittain yhdessä miehen luona, osan ajasta asun omassa asunnossani. Olen etätöissä (mies ei, hänellä on aika stressaava työ jossa on oltava fyysisesti läsnä), joten tällä hetkellä kodinhoito ja ruoanlaitto on lähinnä minun vastuullani, mikä on minulle ihan ok ja teen kotityöt mielelläni, jotta meille jää enemmän aikaa olla yhdessä ja mieheni saa levätä töiden jälkeen. Niinä päivinä, kun olemme erillämme, mieheni tulee lähes joka päivä tapaamaan minua iltaisin.
Seksiä meillä on lähes joka päivä, ja mieheni myös haluaa pitää minua "sylissään" nukkuessamme. Hänellä on ollut aiemmin erektiovaikeuksia, mutta ne ovat korjaantuneet meidän suhteemme myötä, kun rohkaisin häntä käymään lääkärissä asian suhteen. Haluan miestäni paljon ja myös kerron ja näytän sen hänelle. Meille molemmille myös toisen nautinto on tärkeää ja mieheni varmistaa joka kerta, että minä olen myös nauttinut ja saanut orgasmin.

Olemme suurimman osan ajasta todella tiiviisti yhdessä, mutta meillä on molemmilla myös omia ystäviä ja menoja, ja olen rohkaissut miestäni pitämään hauskaa (niin paljon kuin se on korona-aikana mahdollista) ystäviensä kanssa. Teen itse samoin ja se on mieheni mielestä todella ok. Muiden kanssa ollessa saatamme laittaa välillä viestiä tai soitella, mutta muuten annamme kyllä toisillemme tilaa.
(jatkuu...)