Käyttäjä7437

Missä päin Pariisia tai tarkemmin, millä kadulla olette siellä käydessänne asuneet ? Silläkin on paljon merkitystä, ainakin niin uskoisin.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pariisissa syntyperäiset ranskalaiset ovat vähemmistössä. Nykyisin siellä on yhtä romanttista kuin rinkebyyssä.

Olisin halunnut käydä Pariisissa 1960 tai 1970-luvulla.

Mä olin siellä moneen kertaan alkaen vuodesta 1966. Sitä ennen kävin faijan kanssa.

Asuin nuorena aina latinalaiskorttelissa. On sopivan lähellä keskustaa ja kuitenkin oma vähän boheemi rauha. Siellä antiikkikauppoja ja yliopisto.

Vau. Oletko käynyt lähivuosina? Miten vertaisit 60-luvun Pariisia ja 2000-luvun Pariisia keskenään?

Mäkin tykkään Vasurista.

Olenhan minä käynyt. Mutta kun hiippailen suht samoilla fiksuiksi havaitsemillani kulmilla ja asun samassa hotellissa (jonka siamilaiset kissat aina madotan 😂 kun omistajat eivät raaski), niin eipä tuo niin hurjasti ole muuttunut.

Käyn katselemassa taloja, joissa kuuluisuudet ovat eläneet, kuten Dalida ja jossa Mike Brantin onnistui kolmannella ikkunasta hyppäämisellään tehdä itsemurha jne.

Kannattaa muuten googlata Mike Brant. Oli aika komea.

Siihen maailman aikaan sai röökata leffoissa.

Muistan, kun olin katsomassa Champs Elyseen varrella elokuvateatterissa Kuolema Venetsiassa pätkää, niin filmi katkesi. Kiivaat pariisilaiset vetivät posket lommossa hermosavuja ja huusivat koneenkäyttäjälle "COULEUR COULEUR" 🙂

Sitten olin siellä, kun oli ns. "Hullu vuosi 1968". Kaikki nuoret riehuivat mellakoissa. Oli muutakin, kuin Vietnamin vastaiset miekkarit. Vieläkin on kamuja, joihin tutustuin silloin.

Ranskalaiset ovat ihan hyviä tyyppejä. Vilkkaita ja älykkäitä. Ei siitä pidä ottaa nokkiinsa, jos ovat vähän ylemmyydentuntoisia. Koska sehän on totuus, että tai siis ainakin musta ovat aivan ylivertaisia.

Sinne vaan. Pariisissa on tosi kivaa. Ei pidä etsiä aina kritisoitavaa.

Laittakaa ihana Johnny Hallyday soimaan ja nauttikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pariisissa syntyperäiset ranskalaiset ovat vähemmistössä. Nykyisin siellä on yhtä romanttista kuin rinkebyyssä.

Olisin halunnut käydä Pariisissa 1960 tai 1970-luvulla.

Mä olin siellä moneen kertaan alkaen vuodesta 1966. Sitä ennen kävin faijan kanssa.

Asuin nuorena aina latinalaiskorttelissa. On sopivan lähellä keskustaa ja kuitenkin oma vähän boheemi rauha. Siellä antiikkikauppoja ja yliopisto.

Onhan se aivan ihana kaupunki. Mutta jos kysyjä tarkoittaa, tuntuuko siellä rakkaus romanttisemmalta tai muuttuiko rakkaus romanttisemmaksi, jos sen kokee Pariisissa, niin enpä oikein usko.

Ainakin, kun minä menin kihlattuni kanssa Pariisiin ihan muuten vaan käymään pariksi kuukaudeksi, niin otti se mies koko ajan vain päähän, kun olisin tahtonut vihdoinkin kierrellä Diorilla, parfyymikaupoissa Guerlainillä ja ihan vaan halpiskaupoissa shoppailemassa, leffoissa ja taidenäyttelyissä.

Hän äärimmäisen saitana vastusti kaikkea.

Jotain pizzaa vain söi eikä mistään ollut kiinnostunut.

Rakkaus ei syvene Pariisissa eikä se muutu syvemmäksi. Matkastressi voi johtaa eroon.

Mutta mene ihmeessä yksin tai kaveriporukassa siitä nauttimaan.

Et ikinä pety.