Käyttäjä7437

Kellään käytössä paikallinen hormoonihoito limakalvojen kuivuuden takia? Tai kokemuksia siitä?

Onko auttanut ja kuinka pian? Onko ollut jotain sivuvaikutuksia?

Mies viestittelee salaa exälleen

Myönnän, tutkin eilen kännykkää kun mies on viime aikoina käyttäytynyt oudosti. Tiedän että se oli väärin, mutta ensin mun oli tarkoitus vaan katsoa kenen kanssa viestittelee (eli yhteystietolista) mutta exän nimi loisti kärjessä niin tartti ne viestit avata. Kaikkia en lukenut, mutta viestien sisältö oli kuin säästä olisi keskustellut, eli ei ollut mitään "raskauttavaa" minkä takia tarttisi minulta salata viestittely.

Nyt mulla on ongelma että "annanko asian olla" ja jatkan kun mitään ei olisikaan tapahtunut, vai nostan kissan pöydälle ja kysyn viesteistä. Tosin tiedän jo valmiiksi (ja oikeutetusti) mies takertuu vaan siihen että olin käyttänyt hänen puhelintaan ilman lupaa.

Tämän varjolla en saa kuitenkaan vastausta itse kysymykseen: miksi exän kanssa viestittely tarttee tehdä salaa mm vessassa?

Sami ja Susanna Hyypiä avioerohakemus jätetty

Taas yksi pidempi liitto.

Ero ja muutto - onko normaalia?

Erosimme miehen kanssa ja nyt olen pakannut tavaroitani, jotta ne ovat valmiina laatikoissa kun muutan. Muutto on muutaman päivän kuluttua.

Mies alkoi hankalaksi ja huutaa minulle että en saa pakata tavaroita vielä. Kuulemma en saa esimerkiksi pakata astioita kaapeista ja kirjahyllystä laatikoihin "koska sen ehtii tehdä siinä samalla kun muuttaa". Sanoin, että en tosiaan ala samalla laittamaan tavaroita laatikoihin kun muuttoapulaiset kantavat tavaroita autoon. Ja nyt saan mieheltä kaskyjä palauttaa tavarat "paikoilleen" siihen asti kun muutan. Välillä mies jopa ottaa pakkaamiani tavaroitani ja palauttaa niitä takaisin hyllyihin.

Onko tämä enää normaalia ja onko muiden eroissa ollut tällaista käytöstä? Ero on miehen tahdosta, mä en olisi halunnut erota.

Mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut

Laita raksi ruutuun siihen kohtaan joka kuvaa sinun asemaasi parhaiten

Eroaminen pelottaa niin kamalasti

Olen ollut useita vuosia onneton suhteessani, joka on kestänyt lähes 20 vuotta. Kaksi alakouluikäistä lasta. Miehen kanssa elämme kuin kämppikset, seksiä viimeksi vuosia sitten, nukumme eri sängyssä, emme puhu kuin lapsiin liittyviä asioita. Olen hyvin yksinäinen ja onneton tässä suhteessa.

En ymmärrä, miksi eroaminen pelottaa niin paljon, vaikka samaan aikaan ymmärrän, että se on väistämätöntä. Mies ei halua puhua erosta, eikä hänen mielestään siihen ole syytä. Luulen, että hän voisi jatkaa näin (puhumatta, koskematta, suunnittelematta mitään) vaikka loppuikänsä, kun saa vain istua iltansa katsomassa koneelta sarjoja. Minä hoidan kotityöt ja lasten asiat, mies valvoo yöt ja nukkuu päivät. Etätyönsä hoitaa jossain välissä. Alkoholia kuluu päivittäin.

Mitä sitten pelkään? Yksinäistä loppuelämää (totta, olen yksin jo nyt), rahojen riittämistä (onhan minulla vakituinen työ, ok palkka), suvun ja työkavereiden kommentteja, koska hän näyttää ulospäin unelmien mieheltä (onko niillä oikeasti väliä muka), osaanko hoitaa vanhaa omakotitaloa yksin kun mies on vastannut niistä asioista (voin kai pyytää ulkopuolista apua, ja ei kai se rakettitiedettä ole), miten lapset kestävät ja pärjäävät (tämä on oikeasti surullisin ja pelottavin asia, mutta ovathan muutkin selviytyneet).

No, näköjään vastasinkin itse itselleni, mutta järkeilystäni huolimatta tämän valtavan askeleen ottaminen pelottaa enemmän kuin mikään koskaan. Olisiko kenelläkään sanottavana mitään lohduttavaa? Omia kokemuksia? Jotain siitä, miten sinuakin pelotti, mutta kaikki meni hyvin.

En tiedä, miksi edes kirjoitin tämän. Olen aika yksinäinen muutenkin, onneton suhde on saanut käpertymään itseeni. Ehkä tämä on tapani kertoa jollekin.