Käyttäjä7437

Kuinka pitkään jaksat tapailla, jos ei heti "klikkaa"?

Olen tapaillut pari kertaa erästä tyyppiä. Ei ole ollut vielä mitään fyysistä, jos hartiahierontaa ei lasketa. Ei pusuja tms.

Hän on kaikinpuolin mukava, silmääni miellyttävä eli komea, juttuisa ja kunnollinen kaveri. Juttu meillä luistaa, mutta rentous ja ns huumori puuttuu.

Käymämme keskustelut ovat mielestäni liiankin asiapitoisia, vaikka taidetaan ollakin molemmat melko pidättyväisiä. Tapaamiskerrat meinaavat suurinpiirtein uuvuttaa minut, ja vaikka keskustelemme paljon ihan kaikenlaisista asioista, edellisistä suhteista, ahdistumisista, politiikasta, liikunnasta, kavereista tms. Välillä myös tuntuu, että hän ei aina koe hiljaisuutta hyväksi, vaan saattaa kysyä jo viidennettä kertaa, miten viihdyn työssäni ja onko mulla tavotteita mihin seuraavaksi. Sitten tulee vähän sellainen liiallinen smalltalkki uupumus, kun ei jaksa koko aikaa puhua vain asiaa ja asiaa.

Välillä yritän heittää rennoksi ja vitsiä tms, mutta tuntuu, että ne oikein tartu toiseen ja tunnelma ei oikein vapaudu missään vaiheessa.

Voi olla, että meillä on vaan täysin erilaiset huumorintajut, eikä meillä ikinä klikkaa tän kummemmin, eikä siinä mitään, sitten ei.

Itse kysynkin, silloin kun tapasit kumppanisi tai jos tapailet ylipäätään jotakuta, klikkasiko teillä heti vai vasta ajan kuluessa? Kuinka kauan jaksat katsoa tilannetta, jos tuntuu, että yhteinen huumori, helppous olla, ei meinaa tulla? Pitäisikö sen heti tulla?

Onko täällä yli 70-vuotiaita jotka valvoo myöhään yöhön ja on kuudelta jo hereillä ekalla tupakalla?

Eli nukkuu viisi tai kuusituntia. Nukutteko sitten päiväunia kanssa?

Aviomiehen kaverinainen

Heräsin jokin aika sitten tajuamaan, että mieheni kaveri, nainen siis, pyyteli miestä jatkuvasti apuun milloin missäkin asiassa. Nainen on siis naimisissa hänkin ja mieheni on myös hänen puolisonsa kaveri. Itse en tunne näitä ihmisiä, joskus nähnyt ohimennen.

Kysyin mieheltä, miksei kaverin mies hoida noita asioita. No ne oli sellaisia ettei hän osannut, it-juttuja esim. Ei siinä mitään. Kunnes alkoi tuntua, että mieheni oli jatkuvasti heillä auttamassa milloin missäkin asiassa. Silloin otin asian esiin ja keskustelimme miehen kanssa. Ei, heillä ei ole koskaan ollut mitään romanttista keskenään, ihan kavereita ovat. Mieheni auttaa mielellään asioissa joissa voi, kuten kaikkia muitakin. Kysyin, onko kyseinen kaveri edelleen miehensä kanssa yhdessä? No, asuvat kuulemma yhdessä mutta eivät välttämättä enää ole yhdessä, mies ei sen kummemmin tiedä.

Tämän jälkeen lähdin sitten itse mukaan kun mies taas auttoi kaveriaan ja heitti hänet autolla jonnekin. Kaveri ei näyttänyt olevan sen enempää kummissaan, että olen mukana, normaalisti jutusteli matkan. Mutta tämän jälkeen ei ole enää tarvinnutkaan mieheni apua erinäisissä asioissa.

Oliko vaistoni ehkä kuitenkin oikeassa ja kyseinen kaveri koitti avun varjolla koettaa, onnistaisiko mieheni kanssa? Jännästi hän ei ole enää tarvinnut joka asiaan miestäni, vaikka aiemmin mieheni kävi heillä auttamassa parikin kertaa viikossa. Ja mieheni on siis joka kerta avoimesti kertonut kun on mennyt siellä käymään eikä ole salaillut mitään. Millaisia ajatuksia muilla heräisi tämmöisestä?

Oletko mustasukkainen ihastuksestasi?

Tajusin, että hänhän saattaa olla sinkku ja häivähti pieni mustasukkaisuus siitä, jos hän löytää jonkun.

Lopetin huonon suhteen, mutta tuntuu vaikealle olla ottamatta yhteyttä..

Joo mulla on pääkopassa ongelmia ja isä ei ollut kuvioissa nuorena, tajuan nämä itsekin. Suututtaa vaan omat aivot kun mikään määrä järkeilyä ei vie pois tätä typetää halua ottaa toiseen yhteyttä.

Ero tuli lopulta melko mitättömästä asiasta, mies arvosteli ulkonäköäni ja totesi muiden naisten näyttävän paremmalta. Se sitten katkaisi kamelin selän ja sain vihdoin tehtyä ryhtiliikkeen ja lähdettyä. Siitä on nyt muutama viikko ja nyt tekisi mieli mennä anelemaan häntä takaisin. Takokaa lisää järkeä mun päähän vaikka haukkumalla, ansaitsen sen.

Jos aikuinen mies seuraa ig:ssä nuoria povipommeja

Niin kuinka suuri varoitusmerkki se on?