Käyttäjä7437

Pystyisitkö antamaan anteeksi?

Mies jäi kiinni siitä, että on soitellut ja kirjoitellut exänsä kanssa selkäni takana. Mies on aina epäillyt minun tekevän sitä ja kävi ilmi, että tekeekin sitä itse. Kuitenkin minulle haukkuu kuinka hänelle on sama vaikka exänsä olisi kuollut. Heidän yhteinen lapsikin on yhdentekevä, näin hän on sanonut.
Mies sanoi selitykseksi, että hänellä on ollut paha olla ja vain ex ymmärtää häntä.

Lisäksi mies on soitellut videopuheluja tuntemattoman ulkomaalaisen naisen kanssa. Tämänkin lisäksi vielä kirjoitellut naisille, kuinka ei tiedä milloin kyllästyy minuun. Suuttui kun sanoin, että tuohan on sitä että koitetaan pitää ovia avoinna eri suuntiin.

Juttelin hänen kaverinsa kanssa pitkän aikaa ja hän sanoi, että mies on aina pettänyt jokaista kumppaniaan. Mies väittää että ei ole pettänyt koskaan.

Pystyisitkö unohtamaan tapahtuneet ja jatkamaan? Luottamus meni ihan kokonaan. Kaiken tämän laittoi minun syykseni, että olen ollut niin etäinen. Olen ollut etäinen kyllä, koska olen aavistanut että jotain on ollut meneillään.

Dumpatakko vai jatkaa?

Olen joulusta lähtien tapaillut 47-v miestä. Itse olen 46. Alkuun kaikki oli hyvin viestit oli molemminpuolisia, mutta mies ei koskaan ole laittanut mitään hempeää, kuten suukkoja tms. Mikä vaikuttaa minuun, että mies ei oikeasti tykkää minusta. Meillä oli viesteissä viikon tauko kun minua harmitti se, että sain aina olla se joka viestittelee. Mies vastaa heti kun hänelle viestittää. Mutta hän ei kysy mitään. Se vaikuttaa myös itsetuntooni. Haluaisin rakastavan ja huolehtivan miehen, jolle olisin tärkeä. Joten otanko asian puheeksi vai jätänkö vaan viestittelemättä? Laitanko Tinderin taas laulamaan? Haluaisin miehen, mutta en olla ovimatto. Onko jollain kokemusta tällaisesta suhteesta?

Hei te joilla tapana rukoilla

Olisi mukava kuulla millaisia konkreettisia asioita on tapahtunut, siis mitä olette pyytäneet kun olette rukoilleet, ja olette saaneet pyytämänne.
Mä rukoilen harvoin, ainakin ihan sydämeni pohjasta.

Pitkään sinkkuna olleen pohdintaa

Sinkkuvuosia on takana enemmän kuin kehtaan kertoa.
Nyt vihdoin tapasin kivalta vaikuttavan miehen, joka on -yllätys!- myös kiinnostunut.
Hän on alle vuoden vanha leski.

Heti aluksi sanoin, että olisi aika aikaista hänelle ryhtyä uuteen, vakavaan suhteeseen. (Pinnallisia kevytsuhteita emme kumpikaan harrasta.) Hän on mielestään toipunut ja valmis uuteen.
No, tässä siis yksi asia, joka mietityttää.
Toinen on se, että koska olen asunut ja elänyt pitkään ilman läheisiä, kumppania, en osaa oikein suhtautua jokailtaisiin ja -aamuisiinn tervehdysviesteihin. Miksi ihmeessä aikuisen pitäisi toivotella toiselle hyviä öitä ja huomenia?
Tähän liittyy myös olonsa ja tekemistensä raportointi. En itse tunne tarvetta jakaa arkipäiväni kulkua tms. Ilmeisesti parisuhteessa elävät usein puhuvat toisilleen kaikenlaista, lähinnä toteavat asioita. En ole tietenkään tottunut tämmöiseen, kun ei ole ollut ketään kelle puhua. Toisaalta, introverttina en usko, että kauheasti tilittäisin asioita, vaikka joku olisikin siinä.
Voin jo kuvitella, millaista olisi kaupassakäynti yhdessä jonkun kanssa. Koko ajan pitäisi selittää mitä otetaan, miksi, miksi ei, käykö tämä, jne. Mieluummin hoidan kaupassakäynnin yksin ja pyydän toiselta lapun, mitä hän haluaa. Tai itse kirjoitan lapulle ja annan toiselle mukaan kauppaan.

Onko muilla pitkään sinkkuna pysyneillä vastaavia mietteitä?

Kolme viikkoa parisuhteen päättymisen jälkeen

en ikinä voinut kuvitella, että paha olo, toivottomuus, ahdistus jne voi johtua parisuhteesta alkoholistin kanssa.

Oli todella vaikeaa riuhtaista itsensä irti. Mutta kun sen tein niin maailma on kyllä ollut paljon kirkkaampaa. Vielä hetki sitten en ollut onnellinen. Mutta pikkuhiljaa alkaa valoa ja iloa tulla elämään.

Ja ehkä mikä parasta, olen tajunnut että vain minä olen vastuussa itsestäni, omasta onnestani ja siitä millaiseksi elämäni luon!

Että he kehtasivat tehdä minusta lastensuojeluilmoituksen!

En tosin tiedä, ketkä sen tekivät, mutta ei se ole minusta mikään syy lasun tekemiselle, että en saa aina esikouluikäistä lastani menemään esikouluun.