Käyttäjä7437

Onko kellään ollut kokemusta että äiti olisi "kateellinen" tyttären naiseudesta?

Minusta tuntuu tältä ja mietin olenko ihan seonnut. Äiti ei ole koskaan ihaillut, sanonut mitään kivaa ulkonäöstä tai kannustanut olemaan nätti. Enemmänkin pyrkinyt sammuttamaan sitä ja esim vielä varhaisteininä ollessani vaatinut käyttämään hänen ostamia vaatteita jotka olivat kummallisia ja ihan eri sukupolvelle. Katseli oudosti ja suorastaan vihaisesti kun jo aikuisena aloin meikata, kommentoi kummallisesti vaatteitani (tyyliin "oho no nyt olet repäissyt") ja edelleen saattaa tuijottaa pitkään ja arvioivasti ja kommentoi outoja. Olemme ruumiinrakenteilta hyvin erilaiset (olen muodokkaampi) ja tästäkin äiti tuntuu aina olleen jollain tapaa vihainen.

Sain fb-kaveripyynnön vanhalta koulukaverilta

En tiedä, voinko hyväksyä pyynnön, kun tiedän että ko. koulukaveri oli minuun ihastunut ala-asteella, ja olen naimisissa. Pitäisikö minun kysyä mieheltäni lupa tai jotain?

Jos saisit päättää itse kadun nimen jolla asuisit, mikä se olisi?

Eli miten nimeäisit oman kotikatusi jos se voisi olla mikä vain?

Itse olen niin romanttinen hölmö että todennäköisesti itselläni se olisi joku Rakkaudenpolku tms :)

Kuinka saada hänet pois mielestä?

Olen jäänyt ajatuksistani kiinni ihmiseen jonka haluaisin unohtaa. Välillä helpottaa ja sitten yks'kaks hän tulee taas puskista mieleeni eikä jätä rauhaan. 6kk ei olla nähty. Ollaan myöskin vain muutamia kertoja nähneet, suudelleet usein, mutta siinä kaikki. En käsitä. En ole enää teinikään vaan aikuinen.

Natisenko turhasta?

Olen seurustellut mieheni kanssa vuoden. Emme asu yhdessä, mutta mies on luonani paljon. Mies osti uuden asunnon joka valmistuu toukokuussa ja hän pääsee muuttamaan siihen. Hän halusi säästää ja irtisanoi oman asuntonsa helmikuussa niin että muutti väliaikaisesti luokseni maalis- ja huhtikuuksi.
Minulla on jonkun verran parempi palkka kuin miehellä, joka ei hänkään ole mitenkään pienituloinen. Minulla on myös itseni lisäksi lasta elätettävänä sekä hyvin stressaava työ (miehellä ei suurempia vastuita omassa työssään).
Tuntuu että nämä kaksi kuukautta ovat olleet aivan käsittämättömän rankkoja: Mies on elänyt täysin minun hoidokkina. Hän ei ole osallistunut mihinkään yhteisiin kuluihin, ei ole ostanut edes ruokaa. Ei siivonnut kertaakaan, ei pessyt pyykkejä tai tehnyt ruokaa. Minun ruokakustannukseni ovat melkein tuplaantuneet, mies kun syö yksin enemmän kuin minä ja lapset yhteensä. Ennen kun tein ruoan, siitä riitti minulle ja lapsille pariksi päiväksi- nyt vaikka tekisin millaisen satsin, mies vetää kaiken napaansa. Usein jos ruokaa jää yksi annos, kysyy voiko ottaa sen evääksi (ei tule edes mieleen että mitäpä jos MINÄ haluan ottaa sen evääksi töihin). Jos käymme ulkona syömässä, mies ei tarjoudu koskaan maksamaan minun ruokaani, (mitä nyt itse ainakin tekisin jos asuisin ilmaiseksi toisen luona). Se että pyykkään ja siivoan miehen jäljiltä kotona tuntuu oikeasti aika uuvuttavalta, kun toinen ei koskaan tarjoudu auttamaan tai kysy mitä voisi tehdä. Päin vastoin, mies on napissut kuinka meidän ulkovarastossa on liikaa tavaraa eikä hän mahdu kunnolla säilyttämään pyöräänsä siellä tyyliin "koska siivoat varaston"- Tähän olen vastannut että hän voi aivan hyvin itse siivota sen kuten hän voisi myös kotonakin auttaa (ei ole tapahtunut). Siivouspäivinä joista olen hyvissä ajoin miehelle ilmoittanut, hän on todennut että pysyy silloin sitten poissa. Kaiken huippu oli nyt se että mies pahoitti mielensä kun en pitänyt yhtä päivää tällä viikolla vapaata töistä auttaakseni häntä muutossa. Minulla on todella kova kiire töissä enkä meinaa ehtiä töitä + kotihommia hoitaa ja nyt sitten pitäisi vielä ottaa vapaata ja auttaa häntä muutossa.

Nämä tuntuu varmaan pieniltä jutuilta, mutta olen tällä hetkellä jopa miettinyt eroa. Mies käyttää mielestäni minua hyväkseen ja käyttäytyy käsittämättömän itsekeskeisesti ja moukkamaisesti. Napisenko siis aivan turhasta vai olenko oikeassa?

Laitetaanko kunnallisella ikinä hammasimplantteja?

Lapsena huonosti/virheellisesti paikattu hammas johti hampaan mätänemiseen ja kuolioon ja lopulta siihen, että hammas käytännössä mureni pois. Kyse on etukulmahampaasta eikä muuta vaihtoehtoa ole kuin keinojuuri/hammasimplantti. Haittaa on: vaikuttaa puhumiseen ja aiheuttaa ylähuulen hankausta ja on tietenkin sosiaalinen haitta.

Olen ymmärtänyt, että keinojuuren laittaminen hampaineen on pitkä prosessi ja käytännössä kaikki hoidetaan yksityisellä. Milloin kunnallinen puoli hoitaa nämä ja onko vaikutusta sillä, että hammas meni kuolioon ja huonoon kuntoon juuri väärin /huonosti tehdyn paikkauksen vuoksi (miten sitäkään tosin enää todistaa).