Käyttäjä6463
Seuratut keskustelut
Kommentit
Mitäs muuta voin kun unohtaa? En vain tiedä miten se onnistuisi parhaiten. Ehkä vain pitäisi tunnustaa hänelle. Voisi olla ihan kivakin juttu nuorelle naiselle?
Käyttäjä6775 kirjoitti:
Käyttäjä6463 kirjoitti:
Käyttäjä6775 kirjoitti:
Näin maallikkona sanoisin että eihän tuo vielä kovin hyvältä kuulosta ("vihaan silti itseäni ja menetettyjä vuosia"). Mitä nyt olen käsittänyt niin Suomessa ei ainakaan julkisen terveydenhuollon puolesta saa näihin ongelmiin erityisen helposti apua. Oliko sulla hoitona lääkkeet, terapia, vai molemmat? Jos terapia, ja sitä millään ilveellä pystyy jatkamaan, niin harkitsisitko? Ja pahoittelut että eksyin aiheesta sivuraiteille, mutta uskon kyllä siihen vanhaan viisautaan että jos et arvosta itseäsi niin muutkaan eivät tee niin. Mutta jos sinusta tuntuu siltä että lääkärille ei ole enää tarvetta, niin ei voi kuin onnitella että olet päässyt yhdestä todella vaikeasta vaiheesta yli.
Luulen joo että masennus on selätetty. Minulla on todella korkeat testotasot. Se varmaan auttoi. Menetettyjä vuosia ei saa takaisin. Enkä ole ennen rakastunut joten en tiennyt miltä se tuntuu. En tod tiedä uskallanko vain päästää häntä lähtemään. Jos kerron kaiken tämän hänelle sehän voisi piristää häntä? Tuskin kukaan loukkaantuisi.
Kyllä se tyttö voi säikähtää jos tulee spontaani rakkaudentunnustus, jota ei ole osannut odottaa :) Menetetyjä vuosia ei tietenkään saa millään takaisin, mut vähän varovaisempi lähestyminen voisi toimia paremmin (Huom. kirjoittajan oma mielipide, ei parempaa tietoa).
Ehkä joo mutta tuntuu että on pakko kertoa. Siis enää kaksi viikkoa aikaa. Mitä nuori nainen ajattelisi? Olisinko hänelle vain yksi vanha ukko joka koittaa pokata? Tiedän että häntä haluavat kaikki, esimies luottamusmies jne. Ehkä olen vain yksi monista nykyään ja ihastun samoihin naisiin kuin muut.
No hei, sä olet itse sanonut että ette oo juurikaan olleet tekemisissä etukäteen. Tottakai tulee yllärinä että haluaisit treffailla! Tai no, paitsi jos oikeasti kaikki toimitusjohtajasta tuotannon avustajaan haluaa samaa, silloin ei lie yllätys. Siksi mä suosittelisinkin pidempiaikaista viivytstaktiikkaa, eli saisit vain tytön yhteystiedot, ja pitäisit kuulumisia yllä sopivalla välillä. Huom. Sopiva on aika harva, ei mikään kerta päivään.
Mutta siis jos on hyvät fiilikset niin ei kannata kuunnella tällaisia höpinöitä, sen kun pyydät treffeille vaan, vielä kun ehtii!
Siis on meillä ollut silmäpeliä. Mutta hänellä on myös ollut suhde tässä välissä. Treffit eivät tule kysymykseen. Olen ollut niin pitkään yksin ettei se onnistusikaan. Tahdon vain unohtaa hänet jotta pääsisin "vapaaksi".
Käyttäjä6775 kirjoitti:
Näin maallikkona sanoisin että eihän tuo vielä kovin hyvältä kuulosta ("vihaan silti itseäni ja menetettyjä vuosia"). Mitä nyt olen käsittänyt niin Suomessa ei ainakaan julkisen terveydenhuollon puolesta saa näihin ongelmiin erityisen helposti apua. Oliko sulla hoitona lääkkeet, terapia, vai molemmat? Jos terapia, ja sitä millään ilveellä pystyy jatkamaan, niin harkitsisitko? Ja pahoittelut että eksyin aiheesta sivuraiteille, mutta uskon kyllä siihen vanhaan viisautaan että jos et arvosta itseäsi niin muutkaan eivät tee niin. Mutta jos sinusta tuntuu siltä että lääkärille ei ole enää tarvetta, niin ei voi kuin onnitella että olet päässyt yhdestä todella vaikeasta vaiheesta yli.
Luulen joo että masennus on selätetty. Minulla on todella korkeat testotasot. Se varmaan auttoi. Menetettyjä vuosia ei saa takaisin. Enkä ole ennen rakastunut joten en tiennyt miltä se tuntuu. En tod tiedä uskallanko vain päästää häntä lähtemään. Jos kerron kaiken tämän hänelle sehän voisi piristää häntä? Tuskin kukaan loukkaantuisi.
Kyllä se tyttö voi säikähtää jos tulee spontaani rakkaudentunnustus, jota ei ole osannut odottaa :) Menetetyjä vuosia ei tietenkään saa millään takaisin, mut vähän varovaisempi lähestyminen voisi toimia paremmin (Huom. kirjoittajan oma mielipide, ei parempaa tietoa).
Ehkä joo mutta tuntuu että on pakko kertoa. Siis enää kaksi viikkoa aikaa. Mitä nuori nainen ajattelisi? Olisinko hänelle vain yksi vanha ukko joka koittaa pokata? Tiedän että häntä haluavat kaikki, esimies luottamusmies jne. Ehkä olen vain yksi monista nykyään ja ihastun samoihin naisiin kuin muut.
Käyttäjä6775 kirjoitti:
Käyttäjä6463 kirjoitti:
Käyttäjä6775 kirjoitti:
Mutta toisekseen, millä tolalla tuo masennuksesi on tällä hetkellä? Onko sinulla ollut siihen hoitoa, tai onko se mennyt ohi muuten vain?
Kuten sanotaan, rakasta itseäsi, ja muut seuraavat perästä.Multa loppui hoito kun itsemurhariski hävisi. En ole sen jälkeen käynyt lääkärissä. Kai sitä masennusta vielä on jäljellä. Mutta ehkä tämä ihastus tarkoittaa etten ole niin pahasti masentunut. Vihaan silti itseäni ja menetettyjä vuosia.
Näin maallikkona sanoisin että eihän tuo vielä kovin hyvältä kuulosta ("vihaan silti itseäni ja menetettyjä vuosia"). Mitä nyt olen käsittänyt niin Suomessa ei ainakaan julkisen terveydenhuollon puolesta saa näihin ongelmiin erityisen helposti apua. Oliko sulla hoitona lääkkeet, terapia, vai molemmat? Jos terapia, ja sitä millään ilveellä pystyy jatkamaan, niin harkitsisitko? Ja pahoittelut että eksyin aiheesta sivuraiteille, mutta uskon kyllä siihen vanhaan viisautaan että jos et arvosta itseäsi niin muutkaan eivät tee niin. Mutta jos sinusta tuntuu siltä että lääkärille ei ole enää tarvetta, niin ei voi kuin onnitella että olet päässyt yhdestä todella vaikeasta vaiheesta yli.
Luulen joo että masennus on selätetty. Minulla on todella korkeat testotasot. Se varmaan auttoi. Menetettyjä vuosia ei saa takaisin. Enkä ole ennen rakastunut joten en tiennyt miltä se tuntuu. En tod tiedä uskallanko vain päästää häntä lähtemään. Jos kerron kaiken tämän hänelle sehän voisi piristää häntä? Tuskin kukaan loukkaantuisi.
Outoa että tästäkin ketjusta sensuroidaan viestejä...
Nuoret naiset! Olisiko se traumaattista sinulle jos vanhempi nobodymies töistä kertoisi tunteistaan sinulle? Olisit lähdössä pois ihan eri paikkakunnalle.