Käyttäjä6378

Edellisen viestin kirjoittaja jatkaa: Tuollaista aborttia miettivälle sanotaan varmaan yleensä, että "kadut, jos teet abortin" ja toisaalta, että "pilaat elämäsi, jos et tee" tms. Aika mustavalkoisesti sanottua kumpikin. Kumpikin ratkaisu on varmasti hyvä ja onneksi raskaana oleva saa itse tehdä päätöksensä.

Olin myös melko samankaltaisesta tilanteessa. Eli olin 24v opiskelija ja tulin vahingossa raskaaksi miehelle, joka ei pysty kantamaan vastuuta (päihteitä runsaasti käyttävä). Mies olisi halunnut pitää lapsen. Välini häneen olivat hyvät ja ovat yhä.

Tiesin, että lapsi olisi jäänyt lopulta minun hoidettavakseni. Koin, etten ollut vielä valmis äidiksi ainakaan niin, että olisin yksin vastannut lapsesta. Toisaalta abortti ahdisti ja pelkäsin, että katuisin aborttia. Päädyin silti aborttiin.

En ole katunut. Olen kyllä vasta 26-v ja olen miettinyt, kadunko joskus aikanaan, mikäli en saakaan lapsia... mutta ratkaisu oli silloin pari vuotta sitten aivan oikea. Olen saanut opiskella rrauhassa ja aloittaa työt ja joskus aikanaan voin hankkia uuden parisuhteen ja lapsia, jos niitä tulee.

Neuvolasta sain aborttini aikaan siihen liittyvää kirjallista materiaalia, jonka mukaan abortin tehnyt ei sitä yleensä jälkeenpäin kadu. Varmasti moni pelkää etukäteen, että mitä jos katuu.

Ehkä ihmiset eivät lopulta kadu kumpaankaan päätöstä sen todennäköisemmin, kun se päätös omalle kohdalle osuu. Päätökseen sopeutuu, oli se sitten mikä tahansa. Ennen päätöstä ahdistaa kyllä varmasti.