Käyttäjä6066

Eikö Mäntymäen kenttä ole viikonloppuisin ilmainen? Ja sporalla pääsee kauppatorin tuntumaan?

Mulla oli nopeahko ja yllättävän "helppo" ensisynnytys. Vedet meni yöllä, ja aamulla kun mentiin sairaalaan, ei juuri vielä supistellut. Lähinnä sellaista menkkakipua muistuttavaa tunnetta. Mutta iltapäivällä yltyivät kunnon krampeiksi, jotka levisivät koko vatsaan, kylkiin ja selkään. Aukesin ryminällä alle kolmessa tunnissa. Kipu oli yllättävän siedettävää, kun olin varautunut siihen, että synnytys sattuu. Odotin tavallaan koko ajan, että ei tämä vielä mitään, kohta varmaan pahenee. :D

Mutta mutta... Ponnistusvaiheessa homma tyssäsi. Mulle ehdittiin antaa vain kohdunkaula- ja välilihanpuudutus, eli en ollut edes mitenkään tokkuraan puudutettu. Lapsi ei vain mahtunut ulos, ja kätilöt hoputtivat että kohta tulee hapenpuute jos ei lapsi synny nyt. Hädissäni ponnistin, minkä pystyin, tuloksetta. Sitten leikattiin eppari ja lapsi syöksyi ulos seuraavalla ponnistuksella, repien kaikki kudokset tullessaan (3.asteen repeämä). Luulin homman olevan ohi, mutta kamalin olikin vasta edessä. Nimittäin istukka ei suostunut irtoamaan. Minulla oli vastasyntynyt rinnalla, kun kätilöt alkoivat irrottaa istukkaa. Yksi runnoi ja paineli aran vatsan päältä ja toinen kiskoi napanuorasta. Kipu oli aivan järjetön, pahempi kuin mikään ennen sitä. Vääntelehdin, huusin ja kiljuin että lopettakaa, lopettakaa, mutta ei vaikutusta. Välillä vaihtoivat vuoroja. Lopulta istukka saatiin revittyä irti. Myöhemmin selvisi, että se oli todellakin revennyt irti kohdusta, osan jäädessä edelleen kiinni. Nuo kiinnijääneet kappaleet aiheuttivat mulla puolen vuoden kroonisen kohtutulehduksen, joka saatiin loppumaan vasta kolmen nukutuksessa tehdyn kaavinnan jälkeen. Semmottista. Seuraava syntyykin sektiolla.

Silti olen sitä mieltä, että ekaa kannattaa mennä synnyttämään rohkein mielin. Synnytyksessä voi tapahtua ihan mitä vaan, mutta suurimmalla osalla se menee hyvin. Itse ajattelen, että kipu itsessään ei ole vaarallista, ei siihen kuole. Kipua kestää, kun tietää, että se loppuu ja sen kokee hyvän asian takia. Pysyvät synnytysvauriot ovat asia erikseen, mutta ne on onneksi harvinaisia. Mulla kävi huono tuuri.