Käyttäjä5652
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jokaisen nuoren miehen tulee oppia kynttiläkuppien siirtely, avokadopastan teko, mindfullness-meditaatiot, pölyhuiska kädessä kulkeminen, kukkaessu päällä tiskaaminen, "kaverisynttärien lahjojen miettiminen" *oksennus tähän väliin* , lasten kouluun ilmoittaminen ( joka tehdään kerran per lapsi),
potpurripussien ripustaminen vaatekaappiin, korkokenkien oikeanlainen sijoittelu kenkätelineeseen,
pashminahuivien oikeanlainen sijoittelu eri puolille asunnon kaappeja vuodenaikojen mukaan, tietyn huuhteluaineen käyttö tietylle toppatakille, juuri niiden oikeiden joululiinojen valitseminen joulukuun 19. päivä silitettäväksi valitseminen, kevätverhojen silityksen suunnittelu, kukkaistutusten miettiminen, cosmopolitanin testien tekeminen, hierontaöljyjen osto ja yksisarvishoitoihin tutustuminen.
Jos näitä ei ole TOSIMIES oppinut jo teini-ikäisenä, on peli täysin menetetty.
Kynttiläkippo- ja kevätverhomies on taas paikalla! Ja keksinyt vielä tosi monta uutta juttua :D Hyvä Kynttis-Kevis!
Kummeli Jackpot -elokuvasta löytyy hyvä repliikki moneen tilanteeseen: "Se oli sitä sekavaa aikaa."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kirjoittaa kyllä ihan kipeitä ihmisiä. Tännehän piti kirjoittaa kokemuksia selviämisestä ja toipumisesta, mulle ainakin vaan tulee täällä olo, että kerran paska lapsuus, koko aikuisikäkin on paska. Ihan hirveä ketju, pelkkää paskaa ja pahoinvointia täynnä.
Suurin osa ei selviä ollenkaan. Ehjänä ei selviä kukaan tuollaisesta.
Siitäkin pitäisi voida puhua.
Totta. On aika naiivia kuvitella, että lapsuudessaan fyysisesti ja / tai psyykkisesti kaltoinkohdeltujen elämä olisikin yhtäkkiä aikuisena kuin sormia napsauttamalla pelkkää hyvyyttä ja ruusuilla tanssimista.
Varmaankin jotain jälkiä kaltoinkohtelusta jää jokaiselle, vaikka itse kokisikin selvinneensä.
Joo, no mä olenkin nuori ja naiivisti todella toivon, että mun elämästäni aikuisena tulisi hyvää.
Ap
Minkä ikäinen olet ja mitä kotonasi tapahtuu? Sun elämästä voi tulla hyvää eikä sen toivominen ole naiivia vaan vahvaa ja viisasta, mutta tarvitset apua ja sen hakeminen kannattaa aloittaa heti. Onko ketään, jonka kanssa voisit puhua tilanteestasi?
Hyvä parisuhde ja terapia- ja psykologikäynnit auttoi, samoin lukeminen, elokuvat, tv-sarjat ja roolipelaaminen. Olen nyt 28 ja minulla on vielä henkisiä ja fyysisiä oireita, mutta opiskelu ja perhe-elämä sujuvat hyvin ja olen onnellinen. Olen antanut anteeksi äidilleni, mutta vain siksi että hän on pyytänyt anteeksi, kuunnellut minua ja sanonut, ettei kadu mitään elämässään niin paljon kuin sitä, miten kohteli minua. Jos hänen asenteensa ei olisi ollut noin hieno, olisimme hyvin vähän tekemisissä.
Että oikein lohta ja parsaa, nam nam :) Go Kynttis-Kevis!