Käyttäjä514

🤰🥳 kp 22/24

Satunnainen käyttäjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä olen tajunnut niin mistään mikä liittyy sinuun itseesi henkilönä ei voi puhua paitsi jos kyseessä on esim poliittinen mielipide tai jokin muu laajempaan kontekstiin liitettävä asia.  Mutta jos tulee vaikka tunne että puoliso on jotenkin loukannut tai mitään niin sekin on sellainen että se sitten pidetään itsellään tai vaikka jutellaan kaverin kanssa. Myöskään tunteistaan toista kohtaan ei saa puhua, mistään tunteista ei. Rakastaa saa sanoa kyllä, mutta vain sopivassa tilanteessa. Kun minulla on sitten suruja niin menen lenkille itkemään ja siellä sitten vaikka soitan jollekin tai hautaan sen sisälleni. Joskus taas kun olen luullut että joku on hauskaa niin se ei olekaan niin sitten sellaisetkin olen vaan oppinut myös kätkemään.

ap

No jos sä meet kertomaan, että toinen on loukannut sua, niin mietipä ihan itse miten mukava viesti se on noin keskimäärin? Nehän on sun tunteita, sinä olet niistä vastuussa. Muistathan sen? Se ei tarkoita, että ne pitää salata, mutta et voi olettaa toisen loukanneen sua tahallaan, ja syyttää siitä.

 

kuka noin lapsellisesti ajattelee? Kun minä sanon, että toinen on loukannut tunteitani haluan keskustella asian niin, että ymmärrän hänen kantansa paremmin ja että voin selittää miksi olen loukkaantunut ja sitten asia on selvä. Hienoa jos vielä syntyy jokin kompromissikin. En mitään lapsellista syyttämistä. 

ap

No minä ainakin suutun, jos sinä tulet sanomaan, että olen loukannut tunteitasi. En varmana ole. Olet aivan itse kehitellyt loukkauksen päässäsi. Sua ei tämä minun kantani kiinnosta, vaikka tässäkin toisin väität. Sua kiinnostaa vain OMA loukkaantumisesi. Entä minun loukkaantumiseni siitä, että kehtaatkin väittää minun loukanneen sinua, mikä ei pidä paikkaansa? Häh? Mitään kompromissia asiassa ei saa aikaiseksi, koska SINÄ et myönnä, että loukkaantuminen johtui vain ja ainoastaan sinusta. Hyvästi.

Näin mä ajattelisin jos olisin sinun "kumppanisi". Mutta onneksi en ole.

Eihän tuo nyt herätä mitään muuta kysymystä kuin sen, että miksi toinen kokee loukkaantumiseni loukkaavana, mitä kohtaa sinussa minun tunteeni loukkaantumisestani koskettaa ja asiahan on vallan mielenkiintoinen ja tuostahan voisi keskustella vaikka kuinka pitkään. Loukkaantuminenhan on täysin subjektin ominaisuus eikä lainkaan objektissa, mielenkiintoista miten objekti kääntää toisen subjektiominaisuuden omaksi subjektiominaisuudekseen....Näin meillä menee keskustelu jos alkaa kuulostaa toisessa päässä tuolta. 

ap

ap

Muutenkaan en tajua, mitä tässä puhut, tarkoitatko, että jos loukkaantuu siitä, että kerroit loukkaantuneesi, niin se on sinun loukkaantumisestasi loukkaantumista? Ei minusta, vaan kyllä se on ihan oma loukkaantuminen, joka on yhtä arvokas kuin sinunkin. Mutta haluatko sinä ymmärtää siinä minua tai sitä toista? Et. Alat sönköttää jotain objektituubaa.

Minua loukkaa kuulla että joku on loukkaantunut jostain mitä minä teen, ja jos se ei sinua kiinnosta, niin eihän suakaan kiinnosta silloin tuntea minua. Mutta minä en sitä odotakaan, olen liiankin tottunut siihen, että varsinkin naisista vain heidän oma loukkaantumisensa tulee hoitaa, minusta viis. Minun loukkaantumisenihan on naurettavaa tai.. Sanoitko lapsellista? Aivan. Hei hei lortto. Parempia päiviä metsästäessäsi uusia miehiä.

Oikeasti ihmiset "loukkaavat" toisiaan päivittäin. Parisuhteessa (saman katon alla) ollaan mielenkiintoisessa tilanteessa, koska siinä ei voi samalla tavalla ottaa etäisyyttä kuin ärsyttäviin kavereihin, tuttuihin ja tuntemattomiin. Jos suhteen haluaa kestävän, niin on otettava huomioon osapuolten erilaiset käsitykset rajoista. Jos tyttöystäväsi pitää loukkaavana muiden naisten avointa katselua, niin silloin se on loukkaavaa ja sinun on tehtävä sitä omalla ajallasi ei tyttöystäväsi läsnäollessa. Jossain menee sitten taas raja normaalin ja liiallisen vaatimisen välillä. Nämä rajat ovat kuitenkin aika pitkälle sopimuksen varaisia. 

Lapsesi selvästi pärjää opinnoissa, koska keskiarvo on noin hyvä. Ilman masennusta tulos voisi olla vielä parempi. Mitä luulet miten masentunut lapsestasi tulisi, jos häneltä evättäisiin mahdollisuus haluamiinsa opintoihin tässä vaiheessa tai kyseenalaistettaisiin hänen halunsa? Et ilmeisesti aio lytätä lapsesi halua, mutta älä anna huolesi näkyä millään tavalla, koska lapsesi huomaa sen varmasti. Lapsesi masennus voi jatkua aikuisuuteen tai korjaantua melkein itsestään iän myötä. Masennukseen auttaa myös uusiin ympyröihin pääseminen. Toivottavasti lapsellasi on lääkäri ja onhan hänelle haettu terapiaan kelakorvausta? Masennus tai masentuneisuus ei estä opiskelua, jos henkilö itse kokee tämän mielekkäänä.