Käyttäjä5010

Vierailija kirjoitti:

KF kirjoitti:

Kerran tavattiin taksijonossa toinen, ennalta tuntematon pariskunta joka oli menossa meidän suuntaan ja koska kaikki olivat iloisella mielellä niin sovittiinkin että mennään heidän luokse jatkamaan iltaa.

Kun päästiin perille niin miespuoliset menivät saunaan ja me naispuoliset jäätiin hengailemaan keittiöön/olkkariin. 

Naispuolinen emäntämme häsläsi ja palveli miehiä kovasti saunaan mennessä että löytävät pyyhkeet ynnä muut. Sitten kun jäimme kaksistaan niin hän istahti kirjoituspöydän ääreen eikä paljon puhunut eikä pukahtanut. Menin sitten olkkarin ikkunaan kattelemaan ulos ja laitoin käden parvekkeen oven kahvalle ja sanoin jotain tyyliin "Mä meen kattelen vähän parvekkeelta maisemia, kun en ole tätä aluetta nähnyt vielä koskaan tästä näkökulmasta." Pidin siis aivan normaalina että voin vieraana mennä heidän parvekkeelleen katselemaan maisemia. Sanoin sen ihan saadakseni aikaan jotain keskustelua vain, ettei hiljaisuudessa istuttaisi. Että ehkä hän ois tullu mun kanssa parvekkeelle jopa ja ois jotain juteltu. Emäntä sensijaan hermostui siitä aika kovasti. Alkoi kovaan ääneen mekastaa että "älä sinä tule muiden parvekkeilta maisemia katselemaan, katsele omalta parvekkeeltasi" jne. "ei kuulu meidän maisemat sinulle, eikö oma parveke riitä". Tuijotin ihan H. Moilasena hetken. Ei näin kohdella ihmisiä jotka on kutsuttu kylään, ei meilläpäin. Huikkasin saunan ovelta äänekkäästi että en vietä enää hetkeäkään tässä asunnossa, ja lähdin saman tien. Oottelin rappukäytävässä jonkun 20 min että puoliso pääsi pois saunasta yms. Hänelle oli tarjottu pitsaa ja oluttakin oikein saunan päälle. Ja mulle tuli huutoa kun ajattelin käydä parvekkeelta katselemassa ulos :D :D Aivan kauhea noita, tästä on monta vuotta enkä _enää_ aina ajattele häntä kun ohitetaan ko. talo. 

Harvoin tietää hyvää lyöttäytyä uusien tuttavuuksien seuraan. Yleensä ylisosiaalisuus on huono merkki ja aina sellaiset yleensä haluavat vain hyötyä toisista ja ovat jotenkin häiriintyneitä.

Kerran erehdyin silloisen avomiehen kanssa lähtemään ravintolasta jatkoille puolitutun pariskunnan kotiin, kun niin kovasti pyytelivät. Oltiin ilta istuttu samassa pöydässä, jossa oli kyllä muitakin illan aikana. Pariskunnan nainen oli kotoisin samalta pikkupaikkakunnan syrjäkylältä kuin minä, mutta kymmenkunta vuotta vanhempi ja enemmän olin ollut tekemisissä hänen nuorempien sisarustensa kanssa. Juttu luisti ravintolassa hyvin ja vielä kyläpaikassakin olutpullojen avaamiseen ja ekaan parveketupakointiin saakka. Sitten isäntäpari kehitti riidan keskenään jostain käsittämättömästä aiheesta ja kumpikin yritti saada meidät omalle puolelleen asiassa. Kiiteltiin oluista ja lähdettiin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Ota mukaan minigrippussi, johon laitat töhnäiset tampoonisi ja viet omaan roskikseen! Miksi seurustelukumppanin pitäisi joutua sinun sotkujasi siivoamaan?

Tästä töykeästä mielipiteestä poimisin kyllä tuon minigrippussin käyttöön hyvänä ideana. Pussia voisi pitää toisen, läpinäkymättömän, esim. kankaisen pussukan sisällä. Tai sitten yksittäisiä pieniä pakaste- tai koirankakkapusseja, joihin aina yksi käytetty tilke kerrallaan ja sitten tiiviisti solmuun ja sinne kankaiseen pussiin.

Työpaikallani, keskisuuren kaupungin entisessä vanhainkodissa (eli nykyään tehostettua pelveluasumista muistisairaille) on tehty osastokohtaisia täytettäviä lomakkeita sekä säilötty erilaisia ohjeita ja määräyksiä osaston omalle asemalle. Toistuvasti tietosysteemeiden uudistuksissa nämä asemat katoavat, toistuvasti joudumme pyytämään niitä takaisin, ja toistuvasti saamme ne takaisin tyhjinä. Toistuvasti luomme lomakkeet uusiksi.

Talon ainoa kopiokone oli pitkään esihenkilön (ennen osastonhoitaja, nykyään palveluvastaava) huoneessa. Hoitajien kansliassa oli vain tulostin. Tässä talvella saimme uuden, hienon "kaapinkokoisen" monitoimilaitteen, jossa on turvatulostusominaisuus tietosuojan takia. Vanha tavallinen pritterimme virtajohtoineen vietiin pois, uusi tuotiin huoneen nurkkaan pönöttämään. Käyttää sitä ei voinut, koska sitä ei kytketty eikä konfiguroitu. Viikon ihmettelimme tulostamatta, sitten raahasin vanhan kotitulostimeni töihin ja käytimme sitä. Meni vielä pari viikkoa ennenkuin asiantuntija ilmestyi laittamaan hienoa monitoimilaitetta käyttökuntoon. Homma meinasi tyssätä alkuunsa, virtajohdon puutteeseen. Annoin sitten käyttää sitä kotoa tuomani printteri johtoa.

Kun tulostin oli käyttökunnossa, alettiin jakaa henkilökunnalle tulostamisen mahdollistavia tunnistuslätkiä. Kaikilla ei taida vieläkään olla. Mutta ei se varsinaisesti enää haittaa, koska pari kuukautta käytössä oltuaan tulostin alkoi kenkkuilla. Se ignoorasi tunnistuslätkiä. Laite piti ensin sammuttaa ja käynnistää sitten uudelleen, odottaa että se selvitti "aivonsa" siis vilkutteli valoja ja surahteli hetken ja sitten äkkiä yrittää lätkällä tunnistautumista ja tulostamista uudelleen. Vikailmoituksia teimme esihenkilölle ja hän lähetti niitä eteenpäin. Muutama viikko meni tässä sammutus-käynnistys - pelleilyssä, kunnes huoltohenkilö tuli. Tyyppi ropasi hetken ja poistui. Laite ei toiminut yhtään paremmin. Esihenkilölle tuli kuitenkin kohtelias sähköposti, jossa ilmoitettiin huolto tehdyksi ja kyseltiin mielipidettä palvelun laadusta. Jatkoimme vikailmoitusten tekoa ja muutaman viikon kuluttua huoltohenkilö ilmaantui uudestaan. Tällä kertaa laitetta purettiin palasiksi, niin että pientä kansliakopperoamme ei voinut sinä päivänä käyttää. Päivän lopuksi laite oli onneksi paketoitu taas kuoreensa. Muutamaa päivää myöhemmin saimme tiedon, että vikaa ei voi korjata, uusi laite on tulossa.

Nyt viikko on kulunut. Emme tulosta emmekä kopioi. Vanhan tulostimeni kiikutin jo SER-keräykseen, minne se oli jo ollut alunperinkin menossa. Taidan ottaa virtajohtonikin takaisin, hankkikoon kaupunki oman.