Käyttäjä4891
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä4891 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jonkun toisen ihmisen syöminen ällöttää, voi syödä kotona. Yksinkertaista. Muiden ei tartte pomppia teidän henkilökohtaisten ongelmien ja traumojen mukaan.
Jos itsellä on elämää rajoittavia ongelmia kuten se, ettei kestä syödä ihmisten kanssa, voi aina pysyä hankalista paikoista kuten ravintoloista poissa.
Sekö on oikeasti liikaa pyydetty tai verrastettavissa "henkilökohtaisiin ongelmiin ja traumoihin" jos yksinkertaisesti toivoo, että muitakin kunnioitetaan ja vauva mennään ruokkimaan vähän syrjemmälle kuin jäädään juuri siihen viereiseen pöytään kun toiset syövät?
Ei sitä tarvitse katsoa.
T vela
Ei ole pakko katsoa, mutta on eri asia että selkeästi sivusilmällä koko ajan näet aktin samalla kun yrität keskittyä syömiseen, kun joku hoitaa asian näkökentässäsi juuri siinä viereisessä pöydässä. Sen huomaa väkisinkin, vaikkei tuijottaisi.
Kysymys teille jotka välttämättä koette tarpeelliseksi ruokkia vauvanne juuri siinä pöydän ääressä sen sijaan että siirtyisitte sivummalle siihen tarkoitettuun paikkaan hoitamaan asian: Onko teidän kotonannekin tapana aina ruokkia vauvanne siinä ruokapöydän ääressä kun muut syövät? Epäilen, että on mukavampiakin paikkoja jossa ruokkia lapsi ja uskon että mielellänne teettekin sen muualla. Ravintolassa valinnanvaraa ei tietysti ole niin paljon kuin kotona, mutta miksei myös muita kunnioittaakseen voi siirtyä hoitamaan ruokinta vaikkapa siihen tarkoitettuun paikkaan tai vessaan? Koska olette huomionkipeitä "minä minä minä"-persoonia joiden on aivan pakko päästä ärsyttämään muita sillä verukkeella, että "minulla on oikeus ja minä haluan."
Vierailija kirjoitti:
Jos jonkun toisen ihmisen syöminen ällöttää, voi syödä kotona. Yksinkertaista. Muiden ei tartte pomppia teidän henkilökohtaisten ongelmien ja traumojen mukaan.
Jos itsellä on elämää rajoittavia ongelmia kuten se, ettei kestä syödä ihmisten kanssa, voi aina pysyä hankalista paikoista kuten ravintoloista poissa.
Sekö on oikeasti liikaa pyydetty tai verrastettavissa "henkilökohtaisiin ongelmiin ja traumoihin" jos yksinkertaisesti toivoo, että muitakin kunnioitetaan ja vauva mennään ruokkimaan vähän syrjemmälle kuin jäädään juuri siihen viereiseen pöytään kun toiset syövät?
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä yksi hienoimmista perheistä, jonka tiedän, niin siinä on naisen ja miehen lisäksi heidän exät ja toisen exän uusi puoliso. Kaikki tulevat loistavasti toimeen ja ovat jopa käyneet yhteisillä lomamatkoilla yms kaikki lapset ja exät ja nyxät ja lapset sulassa sovussa. Hauskin kuvio on varmaan tuo, että yhden miehen exä ja nykyinen ovat ihan bestiksiä.
Joillekin tämä on suuri ongelma, mutta he ovat saaneet tilanteen todella hyvin haltuun. Kai tällaisessa tilanteessa on yhtä monta oikeaa tapaa olla perhe kuin meitä ihmisiäkin on.
Jos AP sinulle ei yhteiset lomailut sovi, niin et voi oikein vaatia minkään normaaliuden nimissä, että mies sellaisesta luopuu, koska itse pitää sitä normaalina ja se on hänelle sopiva elämäntyyli. Jos omaan pirtaan sopii, niin lähde matkalle mukaan ja tutustu exään. Jos taas tuntuu mahdottomalta, niin uskoisin, ettette ole yhteensopivia. Ei kaikki vain ole.
Mä jotenkin ymmärrän tän kuvion sillon, kun on lapsia entisestä suhteesta/liitosta. Mutta jotenkin ajatus siitä, että kaveeraisin kumppanini exän kanssa ja hän puolestaan minun ja vieläpä tekisimme kaikkea kivaa yhdessä, tuntuu jotenkin vastenmieliseltä. Miksi niitä exiä pitäisi roikottaa mukana? Tietysti asia erikseen, jos se kumppanin exä on niin hyvä tyyppi eikä osaa muualta kavereita etsiä. Miten se tutustuminen entisiin edes tapahtuu luonnollisesti? :D
"Hei, haluisiks lähtee kahville, mun exä tulis kans mukaan? Voit ottaa omas mukaan kans jos haluat."
Reseptiä? :P