Käyttäjä4891

Mitä väliä sillä loppujenlopuksi on? Mitä väliä, oletko itse vai onko joku muu "100% hetero"? Minkä ihmeen takia olisi pakko väkisin saada sullottua itsensä johonkin muottiin, kuten siihen "satavarmasti hetero"-muottiin? Itselläni ainakin on tärkeämpiäkin asioita pohdittavana kuin se, että kuulunko nyt varmasti tuohon ryhmään, kuuluuko oikeastaan kukaan tuohon ryhmään? En muuten koskaan ole kuullut mitään tyhmempää kuin miehen uhoamassa "Olen 100% hetero!!!!!" Tuo jos mikä antaa sen kuvan, että olet itsestäsi ja seksuaalisuudestasi epävarma. 

Ja nyt kun tarkemmin miettii, niin missä menee se raja millä määritellään "100% hetero"? Olen nainen, joka voi aivan huoletta nimetä hyvännäköisiä - jopa seksikkäitä - naisia, pussata naispuolista kaveria tai pitää tätä kädestä. Olen kuitenkin myös nainen, joka on aina nähnyt itsensä parisuhteessa vain miehen kanssa ja seksuaalisesti viehättynyt miehistä. Miellän itseni heteroksi, mutta en koe tarvetta huudella tai todistella tätä kaikille. En myöskään tykkää liiallisuuksiin määritellä itseäni, sillä en koe sen hyödyttävän mitään. Jos joku kuitenkin kysyy asiasta, vastaan olevani hetero. En kyllä myöskään näe siinä mitään väärää tai "homoa", että tykkäisin pussailla ja halailla tyttökavereitani. Olenko siis 100% hetero?

Mullakin on joskus nenänvarressa elohiiri. Erikoinen tunne kyllä, kun yhtäkkiä nenänvarressa tykyttää. :D

Vierailija kirjoitti:

On mielenkiintoista, että alkoholin kohdalla kustannuksiin lasketaan mm. alkoholistin menetetty työpanos ja sitä kautta menetetty tuotto, mutta esim. anoreksian ja bulimian kohdalla näin ei tehdä. Kukaan ei palstoilla kirjoittele anorektikoille, että "Alkakaahan syödä, te tulette kalliiksi meille", mutta alkoholisteille tuota tehdään yhtenään. Kummassakaan tapauksessa tuo vaatimus ei johda mihinkään.

En itsekään ole paljon törmännyt juuri työhön ja tuottoihin/kuluihin viittaviin kommentteihin syömishäiriöisistä ihmisistä palstoilla, mutta sitäkin enemmän joka puolella netissä näkee huutelua siitä, että anorektikot on huomioh****a ja "Ala vain syödä niin kyllä se siitä"-tyylisiä, sairautta vähätteleviä kommentteja.

No, kuten sanoit, kummassakaan tapauksessa tuo vaatiminen ei johda mihinkään. On tosi surullista nähdä, että vielä tänäkin päivänä niin monella ihmisellä on niin heikko ymmärrys/tietämys mt-sairauksista -ja ongelmista. Syömishäiriöisille, masentuneille tai päihderiippuvaisille ihmisille on vaan niin helppo huudella näitä törkeitä kommentteja siitä, kuinka he ovat heikkoja, aikaansaamattomia luusereita. No, ne huutelee jotka ei ymmärrä ja yleensä eivät edes halua ymmärtää. 

Tää ei liity välttämättä suoranaisesti tähän, mutta tapahtui kuitenkin Vero Modassa joskus pari vuotta sitten. Myyjät kassalta ensin kysyivät tarvitsenko apua ja ystävällisesti totesin, että ei kiitos. Huomasin, kun toinen myyjistä soitti puhelun, ja hetken päästä liikkeeseen tuli vartija, joka pörräsi inhottavasti ympärillä ja "huomaamattomasti" seuraili perässä kun katselin vaatteita. En ymmärrä mitä siinä tapahtui ja mitä muka tein väärin, kun ystävällisesti kieltäydyin palvelusta ja totesin vain katselevani. Mieleeni on jäänyt kaksi asiaa; se, että olin ainoa asiakas myymälässä sillä hetkellä, ja että olin pukeutunut "rock-henkisesti" eli mustiin farkkuihin ja nahkatakkiin (mikä ei ainakaan täällä isommassa kaupungissa ole edes erikoinen näky, nahkatakkeja ja mustia farkkuja löytyy varmaan jokaiselta :D).

Voiko tosiaan olla, että vain tyylini vuoksi leimasivat minut "elämämkoululaiseksi", "narkkariksi" tai mitä näitä nyt on, mitä tummiin pukeutuvista ihmisistä nyt oletetaan? :D Vai ottiko vaan päähän, että asiakas ei välttämättä tullutkaan ostoksille, vaan ihan vain katselemaan josko löytäisi jotakin kivaa? 

Ymmärrän, että tuo on asiakaspalvelua ja heidän työhönsä kuuluu palvella, mainostaa tuotteitaan ja ehkä jopa pyöriä siinä pukukopin takana ja kysellä josko asiakas tarvitsee lisää kokoja/tahtoo kokeilla jotakin muuta. MUTTA ymmärrän myös sen että ärsyynnyit, sillä itse myös koen sen "yli-palvelun" ahdistavana ja ärsyttävänä. 

Oma kokemukseni on, että useimmissa kaupoissa myyjä käy kysymässä josko tarvitsisin apua, mutta kun olen kerran sanonut etten tarvitse, hän toteaa että selvä, kysy heti jos tarvitset jotakin ja siirtyy muualle. Tämä on mielestäni sitä hyvää asiakaspalvelua.

Koen sen todella ahdistavaksi, jos myyjä vain seuraa mua ympäri kauppaa ja tyrkyttää joka ikistä tuotetta jota edes vilkaisen. Siinä vaiheessa kun olet jo palvellut asiakasta ja hän on kiittänyt ja kieltäytynyt, voit poistua ja antaa asiakkaan rauhassa katsella.

Tampereen Glitter on ehkä ahdistavin paikka ikinä. Pieni kauppa, jossa myyjä(t) eivät anna hetken rauhaa. Seuraavat ympäriinsä ja tyrkyttävät jokaista tuotettaan ja tarjoustaan. Monet kerrat olen heti alkuunsa sanonut, etten tarvitse apua, katselen vain. Tämän jälkeen myyjä aloittaa sen saman ahdistavan, painostavan myyntipuheensa...

"Joo mutta sano sitten jos tarvit apua! Joo ja hei meillä olis tossa tollanen ja tällänen tarjous. Joo hei toi koru mitä just katoit on ollu tosi suosittu! Ja hei mulla on itellä samanlainen ja oon tykänny tosi paljon!! Jos nyt ostat tänään kaksi korua niin saat kolmannen kaupanpäälle! Kannattaa nyt hyödyntää toi tarjous kun on vaan torstaihin asti voimassa!!" 

Huoh.