Käyttäjä4891
Seuratut keskustelut
Kommentit
Nainen on lähdössä tyttöporukalla ulos ja laittautuu viimeisenpäälle hienoksi. Laittaa päälleen parhaat - mahdollisesti myös hieman pintaa paljastavat - vaatteensa joissa tietää näyttävänsä hyvältä. Tässä kohtaa sanoo että laittautuu ihan vain itseään varten. Ei yhtään, ei pikkuisenkaan vertaa siksi, että ehkä muut naiset katsoisivat kadehtien tai että saisi huomiota miehiltä (tai ehkä naisiltakin)? Se, joka väittää ettei itseä kiinnostavan sukupuolen huomio kiinnosta laisinkaan, valehtelee itselleen ja muille. Ihminen luonnollisestikin nauttii siitä, kun on käyttänyt aikaa näyttääkseen hyvältä ja se myös huomataan.
Nainen lähtee kavereidensa kanssa baariin ja joku mies katsoo pidemmän aikaa häntä koska nainen näyttää hänen mielestään hyvältä ja mies ihailee häntä = seksuaalista ahdistelua.
Baaritiskillä mies vilkaisee naisen suuntaan ja hymyilee tälle ja nainen hymyilee takaisin. Mies siirtyy varovaisesti lähemmäs ja kysyy kuulumisia ja sanoo, että nainen näyttää kauniilta = seksuaalista ahdistelua.
Nainen jonottaa vessaan ja takana kulkee porukka ihmisiä ja jonkun miehen ohikulkiessa tämän käsi osuu naisen käteen = seksuaalista ahdistelua.
Kotimatkalla joku mies vilkaisee hieman silmänräpäystä pidempään naisen avonaista kaula-aukkoa = seksuaalista häirintää. Eikö ihmiset vieläkään ymmärrä, että miehet (toisinaan valitettavasti) ovat seksuaalisia olentoja? Jos näytät hyvältä ja olet pukeutunut parhaimpiisi ja kurvisi ovat selvästi esillä, jotkut miehet katsovat pidempään. Toisen ihaileminen ei ole ahdistelua, et voi välttyä katseilta jos näytät hyvältä - ja melkein 100% varmuudella et edes haluaisi. Kuinka moni nainen tykkäisi siitä, että laittautui viimeisen päälle ja kukaan ei edes vilkaissut? Kuinka moni siinä kohtaa ajattelisi, että kaverit näytti paremmalta ja minä en miltään?
Toisen katsominen ei ole ahdistelua, se on normaalia. Toisen asiallinen kehuminen ei ole ahdistelua, se on ystävällisyyttä. Toiseen törmääminen täpötäydessä baarissa humalassa ei ole ahdistelua. Se on inhimillinen vahinko.
Niin kauan kun joku ei yritä kosketella sinua ilman lupaa, lauo pervouksia suustaan tai muuten vain asiattomasti lähentele, se ei ole seksuaalista ahdistelua. Uhriutujat ja kaikesta mielensä pahoittavat itkupillit, triggeröitykää.
Mä aina hämmennyn kun luen tälläsiä ketjuja ja ylipäätään aina kun huomaan miten yleistä tuntuu olevan, ettei puolison vanhempien/perheen/sukulaisten kanssa tulla toimeen. Tai en mä nyt tiedä yleistä, mutta keskustelut siitä vaan osuu kohdalle useammin kuin kehut appivanhemmista tai ylipäätään kumppanin sukulaisista. :D
Mietinkin, että onko nää ihmiset itse vähän hankalia ja sen takia eivät tule toimeen kumppaninsa perheen/suvun kanssa, vai sattuuko kohdalle vaan surullisen usein tosi hankalat appivanhemmat tai sukulaiset?
Voi toki olla, että itselläni on vain käynyt hiton hyvä tuuri appivanhempien ja kumppanin muun suvun suhteen... Tai ehkä en vain ole kerennyt tarpeeksi kauaa olla tekemisissä heidän kanssaan (reilu vuosi) huomatakseni ettemme tulekaan toimeen. ;D Asiaan toki varmasti vaikuttaa myös se, etten ole tavannut kuin vasta pienen osan kumppanini suvusta; vanhemmat, sisarukset ja isovanhemmat. Nää taitaa kuitenkin yleensä olla ne joiden kanssa tekemisiin eniten joutuu?
En osaa sanoa johtuuko tämä siitä, että olen itse melko helppo ihminen lähestyä, olen sosiaalinen, ystävällinen ja puhelias (mutten mikään pälättäjä) ja kanssani on kuulemma helppo olla ja jutella. Pyrin myös olemaan alusta alkaen mahdollisimman oma itseni ettei myöhemmin tule ikäviä yllätyksiä. Poikaystäväni äidin mukaan "niin ihana ja asiallinen". :D Vai onkohan kyse puhtaasti siitä, että poikaystäväni perhe on oikeesti mahtava ja kaikki kenet olen jo tavannut ovat olleet hyviä tyyppejä. Monesti ajattelenkin että olen onnekas kun mulle on sattunut kohdalle niin mukavat "appivanhemmat" ja se "toinen perhe".
Mutta asiaan. Miten kukaan voisi tuomita sut oudoksi tai huonoksi vaimoksi pelkästään tuon perusteella? Ehkä sulla on hyvä syykin olla pitämättä heistä tai sitten omassa asenteessasi voi olla vikaa. Etkö todella pidä kenestäkään miehesi sukulaisesta? Osaatko vähän avata syitä sille, mikset pidä?
Näitä lukiessa pysyn vielä vahvemmin kannassani pitää kuntoani yllä muilla keinoin kun kuntosali. :D
Vierailija kirjoitti:
Ainakin Finlandian alku. Joka ikinen kerta.
Mikä tässä itkettää?
Ei kukaan? Eikö todella? Älä yleistä, jos itse kuulut tuohon kyseiseen ihmisryhmään.
Mistäköhän mahdollisesti johtuu se, että todella usein itsekin kuulen näistä tapauksista joissa äiti on vieressä mäkättämässä ja neuvomassa miten lasta kuuluu hoitaa sen sijaan, että antaisi isän löytää oma tyylinsä tehdä asiat? Tosi usein kuulee sitä, kuinka äiti on jäljestäpäin valittanut kun mies on laittanut päälle väärät vaatteet tai vienyt pelaamaan palloa kun olisi pitänyt viedä harrastamaan jotain muuta mielummin. Eli vaikka mies saisi osallistua lapsensa hoitoon, liian usein se tapahtuu äidin ohjeiden mukaan.
"Vahva isä uskaltaa kyllä sanoa, että anna mun harjoitella tai anna lapsi hetkeksi mulle, vaikka en tekisikään kaikkea niin hyvin kuin sä kokeneempana teet."
Niin. No miksi se äiti sitten on automaattisesti se kokeneempi? Miksi juuri isä on se, joka vain harjoittelee? Entäs sellainen tilanne jossa kummatkin ovat ensikertalaisia eikä kummallakaan ole aiempaa kokemusta lastenhoidosta?
Totta kai äideille kuuluu ne tietyt äidilliset ominaisuudet ja piirteet jotka tulevat naiseuden mukana, mutta miksi miestä isänä pitää automaattisesti vähätellä ja olettaa, että ilman "harjoittelua" tai "kokeneemman mallia" hän olisi täysin kykenemätön tumpelo? Loppujen lopuksi oikeastaan ainoa konkreettinen asia johon vain äiti lapsensa kasvatuksessa osallistuu, on imetys. Kaikki muu voidaan alusta asti tehdä yhdessä, niin ettei tule tätä epätasa-arvoisuutta vanhempien välillä joka johtaa lopulta siihen että isä on vain "harjoittelija" ja äidin luvalla saa tehdä asioita, kun äiti samalla epäilee miehen kykenevyyttä.
Itse tunnen miehen, joka jäi yksinhuoltajaksi vauvansa kanssa, kun tyttöystävä lähti kävelemään heti synnytyksen jälkeen eikä halunnut olla missään roolissa lapsen elämässä. Tämä mies on joutunut opetella kaiken yksin alusta alkaen ja ainakin minun silmissäni vaikuttaa loistavalta, rakastavalta isältä joka tekee kaiken lapsensa eteen. Joskus jopa uskollisemmin kuin jotkut äidit tai yksinhuoltajaäidit joita tiedän. Nainen ja äiti ei automaattisesti tarkoita parempaa ja osaavampaa vanhempaa.